Siirtyminen kaksiulotteisesta kahinoinnista kolmiulotteisiin näkymin oli pelaamisen edellinen suuri mullistus. Konekannan nopeuduttua pelaaminen saa jälleen uutta väriä. Salaiset tutkimus- ja pelinkehityslaboratoriot ympäri maailmaa suunnittelevat yhä vinkeämpiä ja mullistavampia peli-ideoita imaistakseen pahaa-aavistamattoman pelaajan syvälle pelimaailman syövereihin.
Vanhaa kauraa ovat tanssimatot tanssipelissä ja stepping-kontrollerit maailmanympärikävelyssä. Tulevaisuus on lähempänä kuin koskaan.
The Ultimate Formula -pelin tekijätiimi on haltioissaan. Heidän päämääränään on simuloida formulasirkus kotikatsomoihin mahdollisimman aidosti ja tosiolevasti. Realistinen ajotuntuma on selviö, mutta se ei riitä. Tarvitaan uusia ratinväännön uudelle tasolle nostavia innovaatioita.
Erityisen tyytyväisiä pelintekijät ovat force feedback -teknologiaan, jolla ratti reagoi ratatapahtumiin entistä aidommin. Sillä ohjainjärjestelmän viat voidaan mallintaa aiempaa tarkemmin. Kun Häkkisen ratti menee vinoon, sama tapahtuu nyt olohuoneessa. Erityisen ylpeä pelintekijätiimi on uudesta loose interactivity -ominaisuudesta. Sen ansiosta ratti jää koheltajan kouraan kesken kaahauksen. Siinäpä on räikköstelemistä kerrakseen. Tätä varten on hankittava kuitenkin uusi, samanaikaisesti pelin kanssa kauppoihin tuleva Loose Grip Force Formula -ratti.
Pelintekijät ovat pystyneet simuloimaan moottorin käyntihäiriöt ja yskimisen todella erikoisella ja ennenkuulumattomalla tavalla. Kun auton moottori alkaa piiputtaa, levyasema alkaa rouskuttaa pahaenteisesti. Sitten ruudunpäivitys alkaa onnahdella enenevästi. Lopulta kiitos mystisen ohjelmointijipon PlayStation 2 alkaa kärytä, ja mikäli pelaaja ei ehdi ajoissa varikolle tai keskeytä kisaa suosiolla, Game Over iskee. Pahimmassa tapauksessa pelikonsoli leikkaa kiinni.
Pelifirma aikoo kuitenkin perustaa suurimmille paikkakunnille erityishuoltopisteitä, joissa kärähtänyt konsoli pyritään elvyttämään uuteen iskuun ennen seuraavaa kisaviikonloppua.
Super Sports Supreme on Gikatronic Tarts -pelitalon loistava ja rohkea veto. Siinä urheilulajien jännitys on siirretty oivaltavasti kotikatsomoihin. Gikatronic Tarts on ollut suoranaisessa luovuuden ja hulluuden myräkässä uutta peliä suunnitellessaan.
Super Sports Supreme koostuu useasta alapelistä. Demoversiossa tutustutaan maraton-osioon. Siinä pelaaja jolkuttaa molempia tattiohjaimia vuoronperään edestakaisin kunnes rakkulat rytkyvät. Realismifriikki ostaa tietenkin vastukseltaan säätyvän juoksumatto-ohjaimen ja kuvaruudulla näkyvä miekkonen liikuttelee ruumiinulokkeitaan pelaajan juoksutahdissa.
Matkana ovat ne legendaariset 42 kilometriä, mutta pelintekijät ovat pohtineet myös puolimaratonin mukaanottoa. Uhkana on kuitenkin peliä himoissaan odottavien nostama mekkalaa alt.games.video.uberrealism- uutisryhmässä. He kun eivät kaipaa kaipaa turhia myönnytyksiä. Kaikki legendaariset maratonreitit on tietenkin mallinnettu pikselintarkasti. Alkuperäinen juoksureitti Marathonin kentältä Ateenaan avautuu vasta neljän tunnin alittajille.
Pyöräilyfriikkiä ilahduttaa Ranskan ympäriajon mukaanotto. Tällä kertaa tatteja pyöritetään tietenkin ympäri kuten polkimia konsanaan. Peli aktivoituu sisäisen kellon mukaan kerran kesässä, ja se päivittää kokonaistilanteen suoraan netistä. Deluxe-versiossa tulee mukana purkillinen Epoa.
Super Sports Supremessa on myös joukko hilpeitä bonuspelejä, joista hauskin on nimeltään sähköankerias. Kyseessä on uusi versio kaikkien tuntemasta matopelistä. Erona entiseen peliohjain on kytketty valtakunnan verkkoon ja se värähtää 220 Voltin voimalla aina erheen merkkinä. Kädet käyvät siis kuumina ja mieli pysyy virkeänä kuin taikaiskusta.
Suomen ylpeys Arkisoftware on suunnannut ajatuksensa kokonaan toisaalle. He ovat salaa suunnitelleet uraauurtavaa pseudojatko-osaa legendaariselle Sim Finn -pelilleen. Uutukaisen työnimi on Sim Boring Life.
Se on peli, jossa ei tapahdu koskaan mitään. Pelaaja istuu nojatuolissa ja painelee television kauko-ohjainta muistuttavaa peli-ohjainta tasaiseen tahtiin viikosta toiseen. Kuvaruudulla välähtelee ei-interaktiivisia videopätkiä, jotka pysyvät nekin samoina päivästä toiseen. Silloin tälläin peliohjain värähtelee jännityksen ja lupauksen merkkinä, mutta mitään uutta ja mullistavaa ei koskaan tapahdu.
Demoversion taustamusiikkina soivat tietenkin J. Karjalaisen Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään ja Hectorin Maanantaina ei mittään tiistaina ei mittään. Pelin kohdeyleisö ovat sohvaperunat, jotka pitävät pelien interaktiivista luonnetta liian jännittävänä ja yllättävänä. Sim Boring Lifelle on helppo povata auvoista tulevaisuutta rapakon takaisissa lähiöissä.
Uusi teknologia tekee pelaamisesta aiempaa realistisempaa, tosiolevampaa. Tarvitaan kuitenkin oivaltavia pelintekijöitä, jotka uskaltavat rikkoa perinteitä. Ilman heitä kehitys pysähtyisi ja realismin uusi aalto jäisi kokonaan kokematta.
