Jos et muista mitään, oletko edes ihminen?
Ranskalaisissa videopeleissä on jotain samaa kuin ranskalaisissa elokuvissa: Ne ovat tiukan tyylitajuisia, taiteellisia näkökohtia kunnioittavia ja teknisesti tinkimättömiä teoksia, jotka (parhaimmillaan) antavat ajateltavaa. Jean-Max Morisin ohjaama toimintaseikkailu Remember Me pureutuu hauraiden muistojen merkitykseen ja valtaan. Syvällistä pohdintaa siivittää kova haastaja uusio-Laralle, viehättävä muistojen metsästäjä Nilin.
2080-luvun Eurooppa on mankeloitu musertavan sisällissodan läpi. Seismisten pommien ruhjomasta Pariisista kuoriutuu pilvenpiirtäjiä kaihtamaton, Ranskasta itsenäistynyt Neo-Pariisi, jota hallitsee ihmisten muistoja kauppaava suuryhtiö Memorize. Lähes koko väestöön levinnyttä Google Glassin futuversiota eli Sensen-aivoimplanttia käyttävät ihmiset dumppaavat huonot muistot ja ostavat hyviä ja kivoja tilalle. Se on voimakkaasti addiktoivaa toimintaa, jonka liikakäytön sivuvaikutukset häivyttävät minuuden ja ennen pitkää myös ihmisyyden.
Muistoilla kikkaileva Remember Me on tavanomainen elämysjuna, mutta se on varustettu vahvalla ja tiiviillä tarinalla.
Mitään en muista
Neo-Pariisissa sijaitsee pahamaineisen La Bastillen vankilan uusin versio, jossa vangeilta takavarikoidaan muistot. Ja siellä viruu myös Nilin-raukka, muistivaras ja muistinmuokkaaja.
Mutta ei kauaa, sillä salaperäisen erroristijohtaja (ilman t:ä) Edgen ääni johdattaa Nilinin vapauteen. Dramaattisen paon jälkeen muistittoman Nilinin kiipeilyn, komeiden hyppyjen ja käsirysyjen täplittämän seikkailun ykköskohteeksi kiteytyy vähitellen Memorizen temppelimäinen päämuistipalvelin H3O.
Neo-Pariisin kauniissa ja vaihtelevissa miljöissä vaeltava Nilin matkaa ylevistä utopioista puistattaviin dystopioihin ja taas takaisin. Pystysuunnassa lähekkäin sijaitsevat kerrostumat vaihtelevat pommimonttujen visvaisista slummeista katutason historiallisten rakennusten kautta kiiltäviin lasitorneihin. Ylhäällä on kirkasta, ilmavaa ja tilavaa, bladerunnaavissa alakerroksissa synkkää, ahdasta ja tunkkaista. Monessa mielessä kerrostuneet ympäristöt ovat teknisesti erittäin pätevää työtä. En muista nähneeni nolkytluvun konsoleilla näin tarkkaa, yksityiskohtaista ja efektejä täynnä olevaa jälkeä.
Erroristien sankari, muistien metsästäjä Nilin on nätti nainen, eikä edes limaisella tavalla. Kurvit ovat tietysti kohdallaan ja pökät istuvat kuin toinen iho, mutta rivakan liikkumisen salliva toppi ja takki eivät ole kahta numeroa liian pieniä. Nilin liikkuu jatkuvasti, mikä tekee hahmosta poikkeuksellisen elävän. Paikallaankin brunetti katselee ympärilleen, vaihtaa painopistettä ja kääntelee käsiään.
Ketterä neiti Nilin hiljentää vihamieliset vastaantulijat pääosin nyrkeillä ja napakoilla potkuilla. Slummeissa liiveihin ui hyppijöiksi kutsuttuja degeneroituneita mutantteja. Saasteissa rypevät peikkomaiset hyppijät ovat Memorizen hylkäämiä viimeisen asteen Sensen-narkkareita. Sivistyneissä kortteleissa erroristia uhkaavat Memorizen panssaroidut lainvalvojat ja lähitaistelurobotit. Värikkäät pomot, kuten Nilinin vinkeään virtuaaliympäristöön kaappaava La Bastillen rautarouva Madame, viimeistelevät vaihtelevan vihollispaletin.
Toiminta ei ole pelkkää mättöä, kiipeilyä ja keräilyä. Muutamissa kohtauksissa Nilin remiksaa Sensen-työkalullaan erroristien tavoitteille tärkeiden ihmisten muistoja halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Nokkelassa alipelissä nähdään minuutti tai pari videomaisesti etenevää muistoa, jonka avainkohtia voi muuttaa. Muistoa kelataan eestaas tattia pyörittämällä ja tiettyjen esineiden ja asioiden aktivointi muuttaa pikkuhiljaa muistoa. Menneisyyden tohtorointi väärien mielipiteiden takia nostaa esiin perustavanlaatuisia pyhittääkö tarkoitus keinot -moraalikysymyksiä.
Nyrkkisankaritar
Jos Nilin ei muokkaa muistoja, hän muokkaa naamaa. Nilin hallitsee neljä kustomoitavaa, 3–8 liikkeen hyökkäysyhdistelmää, joita rukataan taukovalikon kombolabrassa. Kombojen pituudet ja näppäimet ovat aina samoja, mutta iskuille on neljä vähitellen mättökokemuksella aukeavaa pressens-luokkaa: power tekee yksinkertaisesti paljon lämää, regen-osumat parantavat Niliniä, cooldownit lyhentävät spessujen pitkiä viilentymisaikoja ja chain-kerrannaiset buustaavat muita luokkia.
Mätön lomassa kertyvällä vimmaenergialla latautuvat s-pressens-spesiaalit ratkaisevat kiperimmät joukkokohtaukset Nilinin eduksi. Fury lisää reippaasti osumien tehoa, DOS tainnuttaa vastustajat hetkeksi, camo antaa 30 sekunnin näkymättömyyden, rust-in-pieces räjäyttää yhden robotin ja logiikkapommin posaus tyrmää yhden kaverin ja vahingoittaa lähellä olevia. Jotta kahakointi ei olisi liian helppoa, osa hyppijöistä on immuuneja tietyille Sensenien toimintakyvystä riippuville efekteille.
Matsien peruskuviot pohjautuvat aktiiviseen liikkumiseen ja viime hetkellä vastustajan yli tai sivuun väistämiseen, jonka jälkeen tintataan oma yhdistelmä sisään. Jos vihollisia on paljon, hyökkäykset pyritään keskittämään muista erillään tepasteleviin tyyppeihin. Isompia tukevat pikkusittiäiset teilataan tietysti ensin. Jos matsi ei taktiikasta huolimatta millään suju, ajoitukseltaan muuttumattomien kombojen ominaisuudet saattavat olla tilanteeseen sopimattomia.
Tuliaseita käytetään harvoin edes Niliniä vastaan, sillä Memorize ei halua vaarantaa siviilejä. Sankaritarkaan ei ammu oikeasti: Vaatteiden alle puettu taistelupuku räiskii virtuaalisia, mutta implanttien ansiosta tehokkaita Sensen-pulsseja. Hitaasti latautuva mielikuvituspyssy tuhoaa muun muassa mellakkakilpiä, ja lentävät robotit tavoitetaan vain pulsseilla. Sensen-pyssyn tai -työkalun muita ominaisuuksia käytetään välipalamaisten siirtelypulmien ratkaisuissa.
Virtuaaliviestejä
Sensen-systeemin näennäisesti reaalimaailmassa leijuvat viestit selittävät loogisesti, miksi jonnekin ei pääse: liike suljettu, johtokuntatason ovi, tietyömaa ja siihen malliin. Viestit minimoivat turhauttavan nurkkien nuohoamisen. Eikä kiipeillessä tarvitse arvailla, mihin Nilin voi loikata, Sensen-symbolit näyttävät etäisyydet käyttökelpoisiin kiipeilyrakenteisiin. Nilin tarraa kohteisiin automaattisesti, joten kiipeily on huimaavista korkeuksista huolimatta helppoa, kunhan sihtaa loikan suurin piirtein maaliin. Remember Men elämysjunarakenne on onneksi pitkälti perusteltua, sillä Nilin ei mene minne haluaa, vaan minne Edge määrää. Nilin itsehän ei muista juuri mitään mistään.
Kiehtovan tarinan lomassa kauniista miljöistä etsitään SAT- ja focus-päivityspaketteja, jotka lisäävät sankarittaren voimareservejä. Suurimpaan osaan päivityksistä viitataan Nilinin reitille jätetyillä muistijälkikuvilla, jotka auttavat lyhyisiin umpikujiin ja piilopaikkoihin jätettyjen pakettien paikallistamisessa. Neo-Pariisin kiinnostavaa historiaa ja VIP-persoonia valottavat infopaketit ja puhtaasti keräilyn vuoksi keräiltävät scaramech-bittihyönteiset pitää hoksata omin voimin.
We’ll always have Neo-Paris
Pariisin-matkani Nilinin kanssa oli laatuaikaa. Remember Me antaa aikaa ja tilaa nauttia runsaista yksityiskohdista ja tunnelmasta. Kiireessä rikkaan maailman tarinalle sinänsä merkityksettömät, mutta mehukkaat yksityiskohdat menevät helposti sivu suun. Erilaisesta kuvakulmasta ja helpommasta kiipeilystä huolimatta joka huokosestaan tyyliä tihkuva Remember Me tuo mieleen Mirror’s Edgen eikä se ole lainkaan huono juttu.
Pelimekaniikaltaan Remember Me on tuikitavallinen elämysmetro. Viimeistä piirtoa myöten valmiiksi purkitetut pelitarinat iskevät minuun harvoin, mutta jaksoin seurata Remember Men juonta hyvällä halulla.
Remember Me on tyylikäs, kompakti ja suhteellisen realistinen scifitarina muistin ja kokemuksien merkityksestä ja oikeudesta niiden muuttamiseen. Hyvän tarinan ja pelin lopetuksen ansiosta nakkaan arvosanaan ysin eteen, vaikka pelimekaniikassa pusketaankin kuluneita raiteita.
Remember Me kannattaa muistaa.
Petri Heikkinen
90
