Jos mukaan ei lasketa Renny Harlinin Suomen-vierailuiden possea, miehellä ei ole monia puolustajia. Rennyn uran laskukausi on tehnyt nannaa vahingoniloisille kyynikoille. Minulla on teille uutisia: Renny Harlin on selvästi mainettaan parempi.
Renny on yhä ainoa Hollywoodissa säännöllisesti työskentelevä suomalainen ohjaaja. Heitä ei ole monta, vaikka kaikki skandinaavit laskettaisiin samaan tiimiin. Rennyä ei kutsuttu paikalle, koska hän on mukava kaveri, vaan siksi, että hän osaa puhua elokuvaa. Tämä taito puuttuu monilta arvostetuilta ja pitkän uran tehneilta suomalaisilta elokuvaohjaajilta.
Suomalaisilla on tapana muistaa epäonnistumiset, ei onnistumisia. Pahin, mitä Suomessa voi tapahtua on, että joku onnistuu omilla avuillaan. Onneksi aina löytyy näkökulma, jolla saavutuksen voi latistaa. Tässä jutussa muistetaan vain onnistumiset ja otetaan muutenkin optimistinen näkökulma.
Kaveria ei jätetä
Vuosi 1988 oli Rennyn läpimurto Yhdysvalloissa. Silloim ilmestynyt pikkurahan vankilakauhuleffa Vankila (Prison) toimi omassa sarjassaan kohtalaisen hyvin. Suomessa ei arvostettu rehtiä b-luokan kauhupätkää, vaikka onnistuneen sellaisen tekeminen vaatii ohjaajalta enemmän kuin virallisesti arvostetun ihmissuhdejorinadraaman.
Samana vuonna tullut Painajainen Elm Streetillä -kauhuelokuvasarjan neljäs osa (A Nightmare On Elm Street 4: The Dream Master) oli hitti. Toki aika oli elokuvalle oikea, mutta Rennyn surrealistiset kauhukuvat ja mukavasti kiero mielikuvitus auttoivat menestymistä. Renny teki juuri sen, mitä hyvän ohjaajan pitääkin: hän ei vain kuvauttanut käsikirjoitusta, vaan nosti tekemisillään elokuvan tasoa.
Die Hard 2 (1990) on enemmän tuottajansa Ron Silverin elokuva kuin ohjaaja Harlinin, mutta näin homma Hollywoodissa toimii. Mitä enemmän rahaa on pelissä, sitä enemmän painaa tuottajan sana. Ohjaaja palkataan toteuttamaan tuottajan näkemys elokuvasta. Die Hard 2 -toimeksiannon saanut Renny teki mitä tilattiin: viihdyttävän ja toiminnallisen mainstream-hitin. Sellaista kutsutaan ammattitaidoksi.
Komedia Ford Fairlane - rokkidekkari (The Adventures of Ford Fairlane, 1990) oli toki floppi, mutta se on myös väärinymmärretty huonon maun huumorin merkkiteos. Ford Fairlane on Rennyn paras elokuva. Ford Fairlane on nykyään kulttileffa, jota fanit siteeraavat ulkoa. Noin 10 vuoden päästä Ford Fairlane löydetään uudelleen ja leffa saa lopulta ansaitsemansa arvostuksen.
Cliffhangerilla (1993) Renny pystyi nostamaan Sylvester Stallonen hetkeksi takaisin tähtiin. Se oli kova saavutus, sillä stalloneiden aika meni ohi jo 1980-luvulla. Sama temppu ei onnistunut enää Drivenilla (2001), mutta minä en ainakaan halua moittia ohjaajaa siitä, että hän on lojaali ystävälleen.
Unohda Mannerheim
Toimintajännäri The Long Kiss Goodnight (1996) on tyylilajinsa valioyksilö, mutta pöntöt jenkit eivät halunneet nähdä naista action-sankarina ja heitä arvellutti liian läheinen suhde mustaan mieheen (Samuel L. Jackson). Tappajahai-kopio Deep Blue Sea (1999) oli rehtiä kesäviihdettä, tietoisesti hölmö viihdepala, jonka seurasta pystyi nauttimaan, kunhan ei turhia nipottanut.
Jännäri Mindhunters ei kelvannut lainkaan USA:n valkokankaille, vaan menee suoraan DVD- ja VHS-levitykseen. Mindhuntersissa on puutteensa, useitakin, mutta paljon pahempaa roskaa Yhdysvaltain leffateattereihin saapuu joka viikko. Mindhuntersin ongelmat johtuvat käsikirjoituksesta, eivät ohjauksesta. Renny luo jännitystä niin hyvin kuin Mindhuntersin puitteissa yleensä on mahdollista. Sitten joku avaa suunsa...
Manaaja: Alku (Exorcist: The Beginning) saa Suomen ensi-iltansa aivan näinä päivinä. Taas meillä oltiin iloisia, kun kriitikot haukkuivat leffan perinpohjaisesti. Useampikin neropatti puuttui kauhuelokuvan väkivaltaisuuteen ja verisyyteen. Mitä hittoa he kauhuleffalta sitten odottivat? Kukkia ja suudelmia?
Manaaja: Alku on itseltäni näkemättä. Kun unohdetaan se toistaiseksi, saadaan lopputulokseksi, että Rennyn kymmenestä USA:ssa tehdystä elokuvasta viisi toimii hyvin, kolme jotenkuten ja kaksi surkeasti. Ei yhtään hassumpi saldo.
Rennyn suurin ongelma on siedettävien käsikirjoitusten puute. Vielä hirvittävämpää tuhoa voi saada aikaan monia taidokkaita viihteen tekijöitä tuhonnut vitsaus nimeltään kunnianhimo. Renny puhuu innokkaasti ihmissuhde-elokuvista ja pienimuotoisista draamoista. Älä jätkä viitsi, ketään ei kiinnosta, tuhlaisit vain aikaasi.
Kamalin potentiaalinen hirvitys on kenties joskus vielä valmistuva Mannerheim-elokuva. Siitä ei voi seurata mitään hyvää sen paremmin elokuvan kuin Mannerheiminkaan ystäville. Renny, vetoan sinuun, unohda Mannerheim! Olet liian viisas mies kaivamaan omaa hautaasi.
