Haluaisitko olla uljasmuotoinen, sulavarunkoinen avaruussankari, ja tehdä pakkolaskun planeetalle, joka on täynnä kauniita naisia, mutta ei muita miehiä? Haluaisitko mahdollisesti vaihtaa sukupuolta nappia painamalla? Jos vastaustasi säestää tiuha kuolapilvi ja edustat tietokonepelaajien enemmistöä, MicroProse on iskenyt kultasuoneen.
MicroProsen debyyttiseikkailu on ovelasti suunniteltu, sillä se on selvä ristisiitos Sierran Larryista ja Space Questeista, jotka ovat vaaarsin suosittuja seikkailupelejä. Pelissä on seksiä, huumoria ja väkivaltaa, joista jokainen jo sinänsä on pätevä myyntiargumentti. Siis ainoa voitonmaksimointi, joka on jäänyt käyttämättä on pelin nimen vaihtaminen Indiana Jones & The Cosmic Gender Benderiksi.
Rex Nebularin tehtävä on löytää varastettu vaasi, voi kun jännää. Hän löytää helposti tiensä Terra Androgynan kiertoradalle, jossa hänen aluksensa Liukas Sika tietysti ammutaan alas. Planeetalla selviää, että sukupuolten välinen sota on käyty ja voittajana selvisivät naiset. Jotta rotu pysyy hengissä joutuvat naiset käyttämään sukupuolenvaihdoslaitetta. Siis Rexin on löydettävä paitsi vaasi myös alus, jolla paeta takaisin miesten yhteiskuntaan.
Seksiä, väkivaltaa ja huumoria
Seksiä? Alussa voi määritellä, pelaako "tuhmaa" vai "kesyä" versiota, paljaat rinnat vilahtavat ja vähän myöhemmin Rex pääsee fyysiseen lähikontaktiin. Sen jälkeen, paria irtovitsiä lukuunottamatta, Rexiä voi pelata seurakunnan ahdasmielisinkin sielunpaimen. Tuntuu jotenkin vähän harkitulta jutulta: saadaan kaikki uskomaan että kysymyksessä on kunnon eroottinen viritys ja kassakone kilisee.
Väkivaltaa? No sitä sentään on, kuitenkin lähinnä Rexiin kohdistuvaa. Henkisesti sairaana ilahduin Rexin yli keskitasoa rankemmista kuolemista. Jo alussa häneltä riuhtaistiin pää irti, miinan räjähtäessä irtoalaruumis vielä uiskentelee ympyrää, kannibaalinainen tekee hänestä maistuvaa mössöä ja laserilla ammutaan reikä keskiruumiiseen. Kaikki mainiosti animoituna, hihihihi! Ja kyllä jatkossakin vielä veikeitä veivinheittoja riittää.
Kuoleman jälkeen Rex palautetaan automaattisesti edelliseen ruutuun, joten pelitilanteen latausta tarvitaan lähinnä vain, jos on tullut turhaan käytettyä jotain esinettä. Hyvä idea, josta muutamakin firma voisi ottaa oppia.
Huumoria? Jep. Ihme ja kumma, se jopa enimmäkseen huvittaakin. Kertaakaan en kierinyt hervottomana naurusta lattialla, mutta naurahdettua tuli muutamaan otteeseen. Eikä 'Prosen vitsinikkareita saa kiinni todella huonoista tai tylsistä vitseistä, mikä oli itse asiassa yllätys.
Mestarin ottein
Rexin käyttöliittymä kuuluu parhaimpien joukkoon. Yleiskomennot ovat esillä yhdessä menussa, ja löydetyn esineen spesifiset käyttötavat toisessa, tosin niille useinkaan ei ole käyttöä. Oikealle hiirennappulalle saadaan valittua yleiskomennoista vakiotoiminto, mikä säästää vaivaa jos vaikka yrittää OTTAA huoneen jokaista tavaraa. Kaiken kaikkiaan pelaaminen sujuu erittäin mukavasti.
Keskustelua Rexissä on totuttua paljon, paljon vähemmän. Silloin kun on, sanottava valitaan menusta.
Grafiikka näyttää digitoidulta ja on osittain suttuista, mutta pääosin hyvää. Harvemmin näkyvät staattiset välikuvat/animaatiot ovat aika amatöörimäisen suttuisia, mutta itse peligrafiikka toimii. Jopa Rex on animoitu erinomaisesti: ei keppiä selässä ja jalat eivät sudi. Animaatiota on käytetty kautta pelin tehokkaasti.
Yrityksenä erota massasta Rexissä on animoitu inventaario, jolloin valittu esine pyörähtelee kolmiulotteisena näytössä, ja käyttöliittymän pohjankin saa animoitua. Mitään käytännön hyötyä ei optioista ole, mutta näyttävätpä kivoilta.
Sen sijaan musiikki on aika hirveää, ja ääniefekteihin olisi saanut panostaa runsaasti enemmän.
Ongelmat ovat loogisia, jopa niinkin loogisia että Rex humahti läpi parissa illassa vaikeimmalla tasolla. Arvioisin vaikeustason liikkuvan jossain Indyn tasolla. Aloittelijoille on vielä tarjolla easy- ja medium-tasotkin. Muuten olen pelikokemukseen tyytyväinen, joskin juonesta tuntui hukkuvan punainen lanka välillä ja tiesin kyllä mitä tehdä, mutten tiennyt miksi. Ja seksikortin pelaamatta jättäminen ei ollut oikein reilusti tehty, kun mainokset ja pelin kansi antavat toisen kuvan.
Machoprose on kehittänyt oman seikkailupelikehittimensä MADSin (Microprose Adventure Development System, tietysti), joka tarkoittanee, että seikkailupelejä julkaistaan jatkossakin. Ja mikäpä julkaistessa, sillä esikoisenkaan ei tarvitse hävetä wanhojen weteraanien seurassa.
PS. Jos joku keksii, pääseekö jotenkin piraijoiden ohi tai Pollyn Pleasure Domeen sisälle, niin heittäkää kortilla. Jospa se puuttuva eroottinen lataus on jemmattu piiloon.
89
