rFactor-jutussa mainitut modit, osa 1
"Tätä pelataan vielä vuosien päästä", julistin rFactorin arvostelussa vuonna 2005. Puolitoista vuotta on kulunut ja vauhti kiihtyy. Kirjoitushetkellä peliin on ilmestynyt 110 automodia ja 223 rataa. Lisää tulee siihen tahtiin, ettei perässä pysy.
Vaikka rFactor on simupelaajien suosikki, peli sopii mainiosti myös aloittelijalle, vaikka realismi pelottaisikin. Turhaan, sillä realistinen simulaattori ei automaattisesti tarkoita sietämätöntä vaikeutta. Ajosimuissa vaikeus riippuu periaatteessa vain simuloidusta autosta. Oikealla henkilöautolla osaa ajaa jokainen ajokortin omistava, miksei samaan pystyisi ajosimussa, kunhan auton valitsee omille kyvyilleen sopivaksi? Jokaisesta ei ole Räikköseksi, ja kiitos rFactorin hulppean modivalikoiman, ei tarvitsekaan.
Kriittisesti tarkastellen modi ei ole modi, ellei siinä ole kaikki simuloitavaan lajiin liittyvät elementit. Niistä yksi on aikaan ja kalustoon kuuluva ratavalikoima. Ja nämä ovat modien suurin heikkous, sillä modaajien mielenkiinto, taidot ja resurssit riittävät vain helpoimpaan osa-alueeseen: auton ulkomuodon ja ajo-ominaisuuksien mallintamiseen. rFactorin radat ovat enimmäkseen vanhoista peleistä muunnettuja eli konvertoituja, mikä on pelin graafiset mahdollisuudet tietäen suorastaan noloa. Näyttävimmät radat ovatkin rFactorin tekijätiimin ISI:n tekemiä. Kyse ei ole vain ulkonäöstä, nimittäin konversio-ratojen pinta ei usein sisällä kaikkia niitä yksityiskohtia, joita tosielämän vastineissa on. Onneksi hyviä ratoja on ihan riittävästi. Konvertointi on myös etu, sillä sen helppous näkyy valtavana määränä ratoja. Yhden pelin hinnalla saa sellaisen määrän pelattavaa, että ISI:n suunnittelufilosofialle helposti modattavasta pelistä täytyy nostaa hattua.
Kun Sony osti pelioikeudet formulakisoihin, Max-kanavan myyntiveturit siirtyivät muiden koneiden omistajien ulottumattomiin. rFactor tarjoaa formulaa neljään erilaiseen lähtöön. F1 2005 -modi on täysin omaa luokkaansa verrattuna kaikkiin muihin F1-peleihin, kaupalliset pelit mukaan lukien. Realismi on niin lähellä täydellistä kuin mahdollista. Eri tallien autot käyttäytyvät oikeasti eri tavalla ja vaativat erilaisia säätöjä. Autojen 3D-mallit ovat huippulaatua ja ajettavuus sekä säätöjen mallinnus on uskottavaa. Yhden kierroksen aika-ajo ja muut kauteen kuuluneet elementit, kuten renkaanvaihtojen kieltäminen, ovat mukana. Ainoa miinus on kauden 2005 oikeiden ratojen puute modipaketista. Muutama rata rFactorissa on vakiona, mutta kauden muiden ratojen osalta on tyydyttävä alan harrastajien tekeleisiin. Motec-telemetriasoftan avulla ajamiaan kierroksia voi tutkia kuten oikeastikin ja nipistää kierrosajoista ne viimeiset kymmenykset. Oikea F1 on pirullisen vaikea auto ajaa, eikä F1 2005 ole tästä poikkeus. Tässä modissa kokee kuitenkin uskomattomia onnistumisen elämyksiä, kun hevosvoimat saa ankaran harjoittelun jälkeen vihdoinkin kesytettyä.
Formuloista puhuttaessa on mainittava myös F3 Euro -modi. Se ilmestyi aluksi erillismodina, mutta rFactorin tekijätiimi lisäsi sen yhteen päivityspakettiin, joten nyt se on osa peliä. Oikeussyistä autojen maalaukset oli virallisessa julkaisussa muutettu, joten F3 Euro on oikeastaan vain tekstuuri- ja kuljettajapaketti. Jos väärän värisistä autoista ei välitä, samaan ajotuntumaan pääsee pelin omalla rF3-kalustolla. F3-autojen rakenne on F1:tä yksinkertaisempi, joten säätäminen on helpompaa. Auton käyttäytyminen on aidon levotonta, mutta myös F1:tä helpompaa ja hauskempaa, koska renkaiden pidon raja-alue on leveämpi, mikä sallii enemmän luistoja. Toki kun ykkösten hallinnan oppii, kolmoset tuntuvat pian liian helpoilta ja hitailta. F3 on silti yksi parhaista rFactor-modeista. Ratoja ei tässäkään modissa ole, mutta pelin omat pikkuradat ja isojen GP-ratojen lyhennetyt versiot sopivat hyvin tällaiselle kalustolle.
Grand Prix 1979 vie aikaan, jolloin autot kulkivat ajo-ominaisuuksiinsa nähden ylikovaa, elektroniikka-apuja ei ollut ja turvallisuus oli kirosana. Autot ovat kerrassaan upeita: eri tallien autot poikkeavat radikaalisti toisistaan ulkoisesti ja teknisesti. Ajettavuudeltaan ne ovat juuri niin vaikeita kuin voisi kuvitella, mutta toisaalta äärimmäisen hauskoja ajaa, kun harjoituskierroksia on kertynyt riittävästi ja auto alkaa pysyä hanskassa. Reippaatkin sivuluisut voi korjata ja ajoittain ajaminen muistuttaa legendaarista Grand Prix Legendsiä. Toki GP 1979:ssa voi käyttää emopelin tarjoamia ajoapuja, mutta samalla katoaa osa hauskuudesta. Grand Prix 1979 on pakkokokeilu jokaiselle itseään kunnioittavalle simukuskille. Modin lisäksi mukana on ratapaketti, jossa on tukku kyseisen kauden ratoja. Radat ovat pinnan ja muotojen osalta kohtalaisen tarkasti toteutettuja, mutta konversiot huutavat kunnollista grafiikkaa.
ICA-kartingluokkaa simuloiva Intercontinental A Karting sisältää kaiken oleellisen suoravetoisiin mikroautoihin liittyvän. Modi sisältää tosielämän tiimejä, auton osia eri valmistajilta ja ennen kaikkea hyvin mallinnetut autot. Tärkein osa-alue on priimakunnossa; auto käyttäytyy kuten mikroauton kuuluu. En ole karting-pelien asiantuntija, mutta rohkenen väittää, että modi panee ajotuntumallaan päihin jopa kaupallisille kilpailijoilleen. Oikeastaan ainoa ongelma on, että en löytänyt rFactorin ratavalikoimasta yhtään oikeata karting-rataa. Isot ja leveät moottoriradat ovat liian helppoja ajettavia.
Joskus Skoda ja autokisat samassa lauseessa olisi ollut raakaa pilaa, mutta ajat muuttuvat ja Skoda Octavia Cup edustaa vakioautokalustoa puhtaimmillaan. Tässä sarjassa tsekkikuskien joukossa ajaa myös entinen rallitähtemme Jani Paasonen. Tehoa autoissa on alle 250 hepoa, mikä näkyy ja tuntuu. Ajaminen vaatii sujuvaa ja tarkkaa ajotapaa, jotta vauhti säilyy mahdollisimman hyvänä. Pitoa tuntuu aluksi olevan paljon, mutta kun vauhti nousee, sivuluisut ja spinnailut tulevat tutuksi. Äänimaailma on hieno, eikä realismissa ei ole tingitty muutenkaan. Vähäisen tehon takia tuntuma autoihin löytyy nopeasti ja ajaminen on hauskaa. Autojen alustarakenne on lähes vakio, joten säätäminen ei ole läheskään niin tärkeä tekijä kuin monessa muussa lajissa. Sen vuoksi laji sopii myös aloittelijoille. Skoda Octavia Cup on ilmainen vaihtoehto Simbinin RACE:lle.
Renault Megane Trophy -modin autoissa ei ole muuta Meganea kuin nimi. Moottori on siirretty kuskin selän taakse aitoon superautotyyliin, ja tehoa tähän putkirunkoiseen hirviöön V6-pannu hönkii lähes 350 hevosvoimaa. Aitoon sarjaan pohjautuva modi on yksityiskohtaisesti ja rakkaudella rakennettu, ja ajotuntuma sen mukainen. Moottorit ovat kireästi vinkuvia kierroskoneita, ja siinäkin mielessä ollaan kaukana katuautoista. Autojen käytös on ajoittain formulamaisen äkkinäistä, joten hyviä refleksejä ja hermoja vaaditaan.
Aloittelijalle Meganea paremmin sopiva Renault Super Clio istuttaa parin sadan hevosvoiman rata-Clion rattiin. Kalusto on ulkoisesti hyvin Meganen kaltaista ja näidenkin autojen perää hallitsee mahtavan kokoinen diffuuseri, joka antaa hyvän pidon ja parantaa ajettavuutta. Toisin kuin Meganeissa, luistoja on helppo hallita, mikä tekee ajamisesta äärimmäisen nautittavaa ja addiktiivista puuhaa. Tämän modin autoilla saa takuulla aikaan hauskoja nettikisoja. Modin hyvin tehty äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Super Clio on yksi tämän hetken parhaimmista modeista.
Näillä modeilla varmasti pärjää ensi lehteen asti, jossa moottorit jyrisevät V8:n voimalla tai rättisitikan kuminauhalla. Artiklekin modit löytyvät näppärästi Pelit.Fistä. Kaikki rFactorin piljoonat modit on koottu selkeästi rFactor Centraliin (www.rfactorcentral.com). Sieltä niitä voi etsiä varsin monipuolisesti eri hakutekijöiden mukaan. Sivuilla on kuvia, teknistä tietoa modin yhteensopivuudesta eri päivitysten kanssa, käyttäjien kommentteja ja muuta tarpeellista. Ilmaisen rekisteröitymisen jälkeen modeja voi itse pisteyttää ja kommentoida. rFactor Centralin omilla servereillä päivittäinen latausmäärä on rajoitettu kahteen lataukseen, mutta siitä pääsee eroon lahjoittamalla muutaman roposen sivuston ylläpidolle. Sivuston linkkilistoilla on yleensä muitakin julkisia tiedostopalvelimia, joiden kautta lataukset onnistuvat rajoituksetta. Modit ja radat asennetaan joko exe-tiedostosta tai purkamalla pakatut tiedostot rFactorin asennuskansioon. Jälkimmäinen tapa on paitsi helpompi, myös yleisempi. Sitten kumit laulamaan!
