Kaikki uusi on pahasta. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva, oli kyseessä sitten puusta alas laskeutuminen tai Internet.
Vaikka Internet tuskin vaikuttaakaan aivojen kemialliseen välittäjäainetasapainoon, johonkin se vaikuttaa. Tai niin ainakin oireyhtymästä nimeltä Internet Addiction Disorder (IAD) huolestuneet amerikkalaiset psykologit uskovat.
Esimerkiksi The Toronto Globen mukaan kanadalaiset tutkijat luokittelevat IAD:n alkoholismiin rinnastettavaksi ongelmaksi, joka voi pahaksi päästessään johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen, avioliiton kariutumiseen, akateemisen uran katkeamiseen, velkaantumiseen, työttömyyteen ja Internetin käytön lopettamisen yhteydessä myös vieroitusoireisiin.
Ja kaikki tämä ennen Internet-pelien läpimurtoa suuren yleisön ajanvietteeksi. Kyllä Warbirds aina ircin tai webbisurffailun addiktiivisuudessa voittaa eli perästä kuuluu.
Väittärin ainekset
Toistaiseksi kunnianhimoisimman yrityksen IAD:n syiden ja seurausten tutkimiseksi on tehnyt väitöskirjansa parissa työskentelevä buffalolainen jatko-opiskelija Viktor Brenner. Hän kuuli alkoholi- ja huumeongelmista kärsiviä opiskelijoita ohjatessaan huhuja Internet-riippuvuudesta, mutta ei löytänyt aiheesta tutkittua tietoa. Väitöskirjan aihetta etsivälle riippuvuustutkijalle ei voi parempaa täkyä juuri tarjota.
Brenner kerää aineistoa WWW-sivulla (heh) sijaitsevalla kyselyllä, jonka kysymykset pohjautuvat Brennerin asiantuntemukseen kliinisen alkoholismin ja huumeriippuvuuden parissa. Esimerkiksi:
- Yöuneni on useammin kuin kerran jäänyt tietoverkkojen käytön takia alle neljään tuntiin.
- Olen käyttänyt tietoverkkoa piristääkseni itseäni ollessani masentunut.
- Olen saanut tietoverkkoyhteyspalveluista yli kaksi kertaa niin suuren laskun kuin olin odottanut.
Kuka tahansa Internetin käyttäjä voi käydä vastaamassa kyselyyn osoitteessa: http://www.mu.edu/dept/ccenter/intro_srv.html
Alustavien tulosten mukaan 17 prosenttia vastaajista on linjoilla yli 40 tuntia viikossa, kun keskiarvo on 20 tuntia. Yli puolelle vastaajista oli joku sanonut, että he viettävät liikaa aikaa Internetissä. 31 prosenttia kertoi työsuoritustensa heikentyneen Internetin käytön aloittamisen myötä, ja seitsemän prosenttia oli joutunut Internetin takia ongelmiin työnantajansa tai koulunsa kanssa.
Oletko sinä sairas?
Mutta mistä tunnistaa olevansa IAD:n uhri? Kukin tutustukoon tykönään seuraavaan luetteloon, jota Internet-addiktien tukiryhmässä (Internet Addiction Support Group, IASG) myös IAD-diagnoosiksi kutsutaan. Jos siis olet viimeisten 12 kuukauden kuluessa kokenut kolme seuraavista oireista, olet IAD:n uhri, ja sinun tulisi listan laatijoiden mielestä tehdä webbisurfailullesi jotain:
1. Onko sinulle kehittynyt Internet-toleranssi joka ilmenee jompanakumpana seuraavista vaihtoehdoista:
1A Onko sinulla tarve lisätä merkittävästi Internetin parissa vietettyä aikaa tyydytyksen saamiseksi?
1B Väheneekö Internetin vaikutus merkittävästi, jos käytät sitä jatkuvasti yhtä paljon?
2. Onko sinulla vieroitusoireita, jotka ilmenevät jommallakummalla seuraavista tavoista:
2A Raskaan, jatkuvan Internetin käytön lopettaminen tai vähentäminen johtaa sinulla kahteen tai useampaan seuraavista oireista viikosta kuukauden kuluessa:
- psykomotorinen levottomuus?
- levottomuus?
- pakkomielteenomainen Internetin ajatteleminen: Mitähän Internetissä nyt tapahtuu?
- Internet-fantasiat tai -unet?
- tahdottomat tai tahdonalaiset sormien näppäilyliikkeet?
2B Tai aloitatko uudelleen Internetin tai vastaavan on-line-palvelun käytön vieroitusoireiden helpottamiseksi tai välttämiseksi?
3. Käytätkö usein Internettiä useammin tai pidempiä jaksoja kuin aioit?
4. Koetko jatkuvasti tarvetta tai yritätkö ilman menestystä rajoittaa tai kontrolloida Internetin käyttöäsi?
5. Vietätkö runsaasti aikaa Internetin käyttöön liittyvissä toimissa (ostaen Internet-kirjoja, kokeillen uusia selaimia, järjestellen Internetistä imuroituja tiedostoja)?
6. Oletko luopunut tai vähentänyt tärkeitä sosiaalisia, työ- tai ajanvietetoimintoja Internetin käytön takia?
7. Jatkatko Internetin käyttöä, vaikka sinulla on jatkuva tai toistuva fyysinen, sosiaalinen, työhon liittyvä tai psykologinen ongelma, jonka Internetin käyttö on aiheuttanut tai jota se on pahentanut (unen puute, avio-ongelmat, aamumyöhästely, työtehtävien laiminlyönti)?
Ongelman ongelma
Jos Internetin käyttö on muodostunut ongelmaksi, siitä paraneminen ei ole välttämättä yhtä yksinkertaista kuin esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen. Ihminen tulee toimeen ilman tupakkaa, mutta mitä pidemmälle tietoyhteiskuntaan mennään, sitä vaikeampaa on pidättäytyä tietokoneiden käytöstä. Tilanne on sama kuin entisellä alkoholistilla, joka joutuu joka aterian päätteeksi juomaan kahvin ja konjakin.
Mutta onko IAD todellinen ongelma? Uusi ilmiö syrjäyttää aina vanhoja tieltään. Ei kenenkään mieleen ole tullut huolestua rullaluistelun suosiosta, vaikka sen harrastajat ovat varmasti joutuneet luopumaan esimerkiksi pitsinnypläyksestä uuden harrastuksensa takia. Miksi Internet olisi sen kummempi ongelma?
Ulkopuolisesta tietokoneen ääressä istuminen voi kieltämättä näyttää epäsosiaaliselta harrastukselta. Hän ei tiedä, että ruudun takana on miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä. Eräiden tutkijoiden mukaan juuri tämä tekee Internetistä niin viettelevän. Ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää, että Internetin välityksellä luotu ihmissuhde voi olla aivan yhtä henkilökohtainen kuin mikä tahansa muukin suhde. Internet-suhteet voivat kehittyä jopa avioliitoiksi asti, ja kyberseksi on Yhdysvalloissa päivän puheenaihe.
Tosin ongelmiakin on. Ihmisen verkkopersoona voi olla täysin päinvastainen kuin hänen todellinen minänsä. Täti voi ollakin setä - tai ainakin naimisissa.
Moni kokeekin olevansa verkossa aidommin oma itsensä kuin ns. elävässä elämässä, ja netissä on alettu pohtia, missä me oikein olemme kun olemme verkossa? Onko Internetissä kiitävän ihmisen sielu hänen mukanaan, vai odottaako se fyysisen kehon syövereissä, että isäntä palaa kotiin?
Mutta, jotta minua ei voitaisi syyttää ongelman kieltämisestä (mikä muuten on eräs riippuvuuden merkki), Internet voi olla ongelma, jos se syö tieltään kaiken muun elämän. Ja mukaansa tempaavien verkkopelien myötä ihmisten Internet-ongelmat eivät voi kuin yleistyä. Pidetään itseämme silmällä.
Tapa somali - saat pisteen
Kiduttaja-Laitinen Computer Game Liberation Front -ryhmästä on toimittanut käsiini Uusi Nainen -lehden numerossa 5/1996 julkaistun artikkelin, jonka otsikko komeilee myös tämän tekstin yllä. Mutta mitä ihmettä rasismilla on tekemistä tietokonepelien kanssa?
Artikkelin kirjoittajan, Mari Hyrkkäsen mielestä paljonkin. Hän rinnastaa tietokonepelit väkivaltaviihteenä kristittyjen leijonille syöttämiseen, julkisiin mestauksiin ja noitarovioihin: Somal Terminatorissa voiton makuun pääsee tappamalla niin monta somalia kuin mahdollista. Moisesta pelistä en ole kuullutkaan, mutta sen ansiosta Hyrkkäsen ei tarvitse Lapsemme-lehden tavoin v
äittää Colonizationia rasistiseksi saati imperialistiseksi - se kun on nimenomaan kolonialismin vastainen peli.
Hyrkkänen kertoo myös, että tietokonepeleihin uppoutuneista lapsista voi tulla siinä määrin riippuvaisia, että muu maailma hämärtyy. Mitenkähän teiltäkin on onnistunut raahautua reaalimaailman postiluukulle tätä lehteä hakemaan?
Erityisen järkyttynyt Hyrkkänen on pelien väkivaltaisuudesta ja seksismistä. Hän lainaa myös Pelit-lehden nimeltä mainitsemattoman toimittajan Mortal Kombat -elokuvakommenttia irrottaen lainauksensa yhteydestään sekä Mortal Kombatin tiimoilta käydystä keskustelusta. Näin alkutekstin sarkasmi on kääntynyt puhtaaksi verimössön palvonnaksi. Tällä kertaa Pelit-lehden toimituksen mielenterveydestä ei sentään vedetä johtopäätöksiä.
Hyrkkänen kommentoi myös rahan ja lehdistön roolia pelibisneksessä, sijoittaen meidät rahastamaan nautinnon ensimmäiselle portaalle. Perusteluksi riittää lehtien suuri suosio: lehtien suosio kertoo pelienkin suosiosta ja siitä, että kaikkein väkivaltaisimmille ja rasistisimmillekin peleille riittää pelaajia.
Artikkelin kuvitus kertoo aiheeseen perehtymisestä: Worms Reinforcements, Big Red Racing sekä ainoana toimintapainotteisena esimerkkinä Duke Nukem 3D. Pelikulttuurin koko kirjoon tutustuminen ei olisi pahitteeksi. Mutta kuka on Topi-setä, joka Hyrkkäsen mukaan isällisesti neuvoo, mikä peli kannattaa hankkia seuraavaksi?
Teenage Mutant Ninja Turtles
Eijeieijeiei, ei sitä, eihän, pliiiiis!
Tuskin mikään sarjakuva on ärsyttänyt allekirjoittanutta niin kuin Teini-ikäiset mutanttininjasankarikilpikonnat. Miten maailmaan on voitu luoda mitään niin vastenmielistä.
Sitten sain käsiini koirankorville luetun kokoelman, johon on koottu ihkaensimmäiset teinimutantti - äääh - TMNT:t ja minun oli aivan pakko katsoa, miten moinen hirvitys on syntynyt sarjakuvan harrastajia kiusaamaan. Yllätys oli melkoinen. Ensinnäkin piirrosjälkeä voi kutsua vain amatöörimäiseksi, mutta ne tarinat. Mitään niin kipeää en ollut lukenut vuosiin.
Koko homma on tehty niin kieli poskella kuin se makuelimen irtoamatta on mahdollista. Kilpparit voidaan tempaista ilman mitään varoitusta toiselle puolelle galaksia ja paiskata takaisin paria numeroa myöhemmin. Mukaan mahtuu myös ninjakilpikonnien syntyhistoria, eikä April alkujaan ollut läheskään niin avuton bimbo kuin nykyään. Sittemminhän kilpikonnapartio on lukemattomia kertoja joutunut pelastamaan hänet milloin mistäkin sotkusta.
Eastmanin ja Lairdin TMNT-sarjaan luomat avaruusolennot ovat maininnan arvoisia. Ulkonäkö pettää. Kaikkein iljettävimmät limamöntit ovatkin hyviä jätkiä, ja ihmisten asuttama federaatio on läpeensä mätä. Myös sarjakuvien perinteinen logiikka on käännetty päälaelleen: Tiedemies ei luovutakaan salaista kaavaa, vaikka voisi siten pelastaa ninjakilpikonnat kuolemalta.
Mutta mikä meni vikaan? Mikä tuhosi Teinimutanttininjakilpikonnat, joihin edes Shredderin juonet eivät pystyneet?
Menestys. Ensimmäisten lehtien hulvattomuudesta siinneen suosion myötä kustantajat kiinnostuivat kilpikonnanelilöstä ja alkoivat jalostaa siitä todellista hittiä. Kyytiä saivat karu piirrosjälki, oman käden oikeuden oikeutusta pohtiva dialogi, hahmojen persoonallisuus sekä sarjakuva-alan hillitön parodiointi. Myös sana ninja sai väistyä sankarin tieltä, koska lapsosten vanhemmille tuotti ongelmia nähdä jälkikasvunsa leikkivän japanilaisten salamurhaajien mukaan nimetyillä leluilla.
Mutta tämä ensimmäinen kokoelma on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Kevin Eastman, Peter Laird. Teenage Mutant Ninja Turtles, Volume One. Mirage Studios.
Varoitus! Wexteen voi aiheuttaa riippuvuutta, jonka oireita voi lievittää Wexteenin sarjakuva-arvosteluarkiston avulla: http://www.clinet.fi/~wexteen/wexcomic.html
