Rommipottu, miekka, sinivihreä papukaija ja laiva, seuraavaksi haluat varmaan yhden Riseneistäni.
Piraattifantasiasta ei ole pulaa, siis jos puhutaan saduista, joissa taistellaan tekijänoikeuslohikäärmettä vastaan tähtäimessä sen vartioimat, mittaamattomat IP-aarteet. Mutta jos haluaa ryöstää peikkolaivoja ja pistää tontut lankulle, tarjolla on vain Riseniä.
Piranha Bay
Nimetön sankarimme on voimiensa tunnossa. Titaanit on kukistettu, sankari on noussut merirosvokapteeniksi ja komentaa omaa laivaansa. Meret ovat jälleen turvallisia myös piraateille. Kätketyt aarteet ja siviilialusten ryöstösaaliit odottavat ottajaansa!
Risen 3 ei keksi pylpyrää uudestaan, tarinan alkuasetelma on tuttu kymmenistä fantasiaroolipeleistä. Seikkailuja janotessaan kapteeni työntää nenänsä väärään paikkaan. Muinainen pahuus herää, sankari menettää sielunsa ja maailman tasapaino järkkyy jälleen. Tällä kertaa sankari sentään säilyttää muistinsa.
Turvalliset ratkaisut eivät yllätä, sillä kolmannen Risenin on kehittänyt saksalainen Piranha Bytes, joka tunnetaan parhaiten 2000-luvun alkupuolella ilmestyneistä Gothic-peleistä. Gothicit jakoivat roolipelikansan rajusti kahtia: jotkut rakastivat niiden elävää ja avointa maailmaa, toiset vihastuivat kankeasta taistelusta ja armottomasta vaikeudesta. Kuulun ensimmäiseen ryhmään.
Muistelen erityisen suurella lämmöllä toista Gothicia. Tutkittavaa oli yllin kyllin ja valtava maailma avautui seikkailijanalulle heti kokonaisuudessaan. Lisäksi sankarin oli sukkuloitava lukuisten eri ryhmittymien välillä. Juonen avainkohdissa tehdyt päätökset olivat kiperiä, sillä kaikkia osapuolia ei voinut mitenkään miellyttää. Ja kaikki tämä vuosia ennen Witcheriä!
Myös Risen 3 on monilta osin nykypelaamisen antiteesi, haastava, laaja ja monisyinen. Siksi sitä on ilo pelata.
Varjo peittää maan
Nimetön sankari aloittaa heikkona kukkakeppinä, joka pärjää juuri ja juuri taistelussa keskikokoista kanalintua vastaan. Onneksi mukana kulkee alusta asti toveri, josta on rutkasti iloa etenkin suuremmissa kahakoissa. Mutta parivaljakko ei pysty pelastamaan maailmaa kahdestaan, joten heidän ensimmäinen tehtävänsä on hankkia liittolaisia.
Manalasta nousseet varjo-olennot ovat levittäytyneet joka puolelle maailmaa, ja hirviöt ovat ottaneet meret haltuunsa. Sankarin tehtävä on yhdistää piraatit, maagit, demoninmetsästäjät, alkuasukkaat ja inkvisition joukot saman lipun alle. Tietysti jokainen osapuoli ajattelee vain omaa etuaan.
Risenin välimerelliset ja trooppiset maisemat muistuttavat Karibianmeren saaria. Sankari seilaa miehistöineen Kilan, Taraniksen, Antiguan ja Tacariguan saarilta Rapurannikolle ja Caladorin vulkaaniselle maaperälle. Uusilta alueilta löytyy uusia tovereita niin ripeään tahtiin, että alkupelin pieni paatti käy äkkiä ahtaaksi. Kunnon laivan saa vasta kun on liittynyt jonkin ryhmittymän riveihin ja ansainnut heidän luottamuksensa.
Pääjuoni on perinteistä fantasiahuttua. Tarinaa seuraa mielellään, mutta suuria tunteita tai yllätyksiä on turha odottaa. Näyttelijätyökin on varsin keskinkertaista. Nimetön sankari on huvittava kähisijä, joka kiroilee tarpeettoman paljon. Dialogia on kohtalaisen runsaasti, mutta jorinatulvaan ei huku, ja onneksi mukana on huumoriakin.
Merirosvojen maailmassa rommi auttaa kaikkeen, jopa pääkipuun ja haavoihin. Suuri osa vastaantulevista ihmisistä, etenkin ne johtavassa asemissa olevat, ovat epämiellyttäviä ja ylimielisiä paskiaisia, jotka yrittävät alistaa pelaajaa mielensä mukaan. Jos sanan säilä ei riitä erimielisyyksien selvittelyyn, vaihdetaan säilä teräkseen.
Pelissä voi myös heittäytyä pahikseksi, kuittailla ilkeästi kaikille vastaantulijoille ja ajatella kaikissa tilanteissa vain omaa etuaan. Se kostautuu karmamittarissa, joka arvottaa sankarin moraalia. Kun karma painuu kohti punaista, muiden ihmisten suhtautuminen pelaajaan muuttuu yhä vihamielisemmäksi.
Sukella viidakon syövereihin
Risenin vehreissä ja vedellisissä tropiikin maisemissa silmä lepää. Kirkkaat värit ja auringon paiste tuulettavat perinteistä fantasiakuvastoa. Toki välillä seikkaillaan luolastoissa ja sisämaassa, mutta suurempaan rooliin nousevat rehevä kasvillisuus, komeat vesiputoukset, majesteettiset temppelit ja merellä seilaaminen. Mikä parasta, lähes kaikki ovet ovat
auki sankarille alusta asti.
Maailmaa voi tutkia muuten vapaasti, mutta tiettyihin paikkoihin ei pääse ennen kuin pääjuoni on nytkähtänyt eteenpäin. Liiallinen uteliaisuus ja rohkeus kostautuu, sillä ilahduttavasti vastustajien taso ei skaalaudu sankarin mukaan. Villieläimet hyökkäävät yllättäen, nopeasti ja raivokkaasti, puhumattakaan vahvoista varjo-olennoista. Viidakon uumenissa kukaan ei kuule huutoasi.
Pitkän seikkailu- ja tutkimusmatkan jälkeen on helpottavaa palata ihmisten ilmoille. Uupunut seikkailija viivähtää tavernassa, jossa voi levätä, samplata alkoholituotteita, vääntää kättä tai kilvoitella tikarinheitossa. Vuorokaudenajat vaikuttavat tekoälyhahmojen toimiin. Seppä paiskii päivisin töitä alasimen luona, rentoutuu illalla tavernassa ja nukkuu öisin kotonaan. Yöt ovat varkaan parasta aikaa, mutta peleissä toisten kodeissa hiippailevaa hämärämiestä saa vapaasti silpoa miekalla, eikä talonomistaja joudu edes oikeuteen..
Jokaisella saarella riittää runsaasti tutkittavaa ja tekemistä. Risenin tehtävät on toteutettu fiksusti, sillä tehtävää ei ole pakko hakea, ennen kuin sen voi suorittaa. Eräälläkin tutkimusretkellä tyhjensin kaivoksen viheliäisistä peikoista, joiden olemassaolosta minulla ei ollut hajuakaan. Läheiseen kylään palatessani sain kuulla, että peikot olivat vaivanneet kyläläisiä jo tovin verran. Kiitin, kumarsin ja tienasin työstäni 500 kultarahaa.
Erilaisia tehtävätyyppejä on enemmän kuin tarpeeksi. Varjostusmissioiden ja listimiskeikkojen lisäksi tutkitaan ympäristöä, toimitetaan tavaroita, kerätään maastosta kukkia, etsitään legendaarisia taikaesineitä ja taistellaan merellä. Tehtävien sijainnit saa näkyviin kartalle, mutta mitä vähemmän apuja
käyttää, sitä enemmän seikkailusta saa irti. Usein tehtävän antaa tekoälyhahmo, joka lähtee opastamaan sankaria. Värvättäviä tovereita on kymmenkunta, jokaisella on omat sivutehtävänsä.
Apinasaaren salaisuus
Taistelut eivät ole mitään Dark Souls -tasoa, mutta toimivat riittävän sujuvasti. Vertaisin niitä ykkös-Witcherin taistelujärjestelmään. Iskut voi ketjuttaa sarjoiksi, väistöt ja torjunnat onnistuvat helposti ja voimaiskut irtoavat, kun nappia pitää hetken pohjassa. Aluksi kamppailut ovat hankalia ja tekoälytoverin rooli on suuri, mutta mitä pidemmälle peli etenee, sitä vaivattomammin vastustajat kellistyvät.
Seikkailun aikana nitistetään kasoittain eläimiä, erilaisia humanoideja, golemeja ja varjo-otuksia. Voimahyökkäykset paiskaavat pienet pirulaiset ympäri kenttää, isoimmat möröt eivät välitä kovistakaan iskuista. Lähitaisteluun turvautuminen on aina varma valinta, tuliaseet ja magia kannattaa säästää hankaliin kahakoihin.
Perinteistä roolipelisoppaa maustetaan kevyellä tasohyppelyllä. Sankari osaa uida, hyppiä ja kiivetä. Voodoo-loitsulla voi muuttua papukaijaksi ja lentää korkeuksiin, tai selviää huimasta pudotuksesta pehmeästi laskeutuen.
Tappotyöt ja tehtävien suorittaminen palkitaan kunniapisteillä, joilla parannetaan sankarin ominaisuuksia, kuten lähitaistelutaitoja, kestävyyttä, näppäryyttä ja supliikkitaitoja. Karismaattinen sankari puhuu itselleen paremmat palkkiot tehtävistä, taitava varas avaa arkun kuin arkun, tyhjentää kauppiaiden taskut ja kouluttaa apinoista anastelevia kätyreitä.
Kun tietyn ominaisuuden on nostanut riittävälle tasolle, voi oppia uusia kykyjä ja ammatteja. Lähitaisteluun panostanut iskee miekalla voimakkaammin ja nopeammin, metsästystaitoja opiskellut nylkee eläimet ja nyppii hampaat talteen. Tislaamiseen perehtynyt sankari voi perustaa vaikka oman rommitehtaan!
Sielua, onko sitä?
Graafisesti Risen 3 on hyvää keskitasoa. Auringossa kylpevä luonto, merelliset maisemat ja yötaivas ovat parhaimmillaan upeaa katsottavaa, mutta kolikon kääntöpuolena animaatio ja hahmomallit ovat varsin karkeita. Peli ei sovi bugien ja glitchien kyttääjille, joskaan itse en törmännyt vajaan 30 tunnin pelaamisen aikana minkäänlaisiin ongelmiin, kunhan tekoälytoverin ajoittaisia jumittumisia seinään ei lasketa. Klassinen musiikki ja äänimaailma sopivat oivallisesti teemaan ja tunnelmaan, vaikka taistelumusiikeissa onkin jonkin verran toistoa.
Vaikuttaa siltä, että Piranha Bytes tekee samaa peliä yhä uudestaan ja uudestaan. Jos vertaa ensimmäistä Gothicia (2001) ja kolmatta Riseniä (2014), yhtäläisyydet ovat hätkähdyttäviä. Kummassakin pelissä nimetön sankari seikkailee miekan ja magian maailmassa, jossa eri ryhmittymät ajavat omia etujaan. Jopa taistelu- ja kykyjärjestelmät muistuttavat suuresti toisiaan.
Toisaalta, jos osaa yhden asian hyvin, miksi ottaa suuria riskejä? Piranha Bytes tuntee yleisönsä ja tekee pelejä heidän makuunsa. Risenissä riittää tutkittavaa, tekemistä ja tunnelmaa. Pelaajaa ei aliarvioida eikä seikkailua ole ahdettu kapeaan putkeen.
Risen 3:n sankari on ehkä sieluton, mutta itse
pelissä on enemmän potkua kuin Soul Captain Bandissa.
Risen 3 – Titan Lords
Arvosteltu
PC
Saatavilla
Xbox 360, PS3
Piranha Bytes/Deep Silver
Versio: arvostelu
Suositus: 2,5 GHz neliydinprosessori, 4 Gt muistia, GeForce GTX 470 tai Radeon HD 5850
Testattu: Intel Core i5-2500K 3,3 GHz, 8 Gt, Radeon HD 6870, Windows 7
Moninpeli: Eii
Ikäraja: 16
Tuttu ja turvallinen, mutta maistuva roolipeli.
83
