Verkossa pelaaminen on suositumpaa kuin koskaan, mutta pelintekijät ne vain laahaavat jalkoja perässään. Ei uskoisi, mutta hyvistä verkkopeleistä on huutava pula.
Tätä kirjoittaessa mietin pää punaisena mitä vakituisesti kokoontuva peliporukkamme laittaisi lähiverkon täytteeksi, vai mätetäänkö niitä iänikuisia Countereita ja Deltoja kuin aina ennenkin.
Peliporukkamme on viimeiset puolitoista vuotta järkkäillyt tasaisin väliajoin ensin pieniä ja jatkuvasti suuremmaksi kasvavia verkkopelikeikkoja. Tilojen ja tekniikan takia olemme rajoittaneet osallistujien määrän kuuteentoista, mikä tuntuisi muuten varsin mukavalta määrältä, paitsi että sille määrälle on yllättävän vaikea löytää hyvää pelattavaa.
Mitään ongelmaahan ei ole silloin jos porukkaa on kohtalaisen vähän tai hemmetin paljon. Alle kymmenen pelaajaa saa melkein peliin kuin peliin ja isoilla partyilla voidaan pyörittää useampaa peliä samaan aikaan. Molemmissa on kuitenkin omat huonot puolensa. Pienellä porukalla ei saa kunnon tiimipelejä ja isojen partyjen pystyttäminen on järjestäjille enemmän duunia kuin hauskanpitoa.
Kolme vaatimusta
Mielestäni emme ole kovin nirsoja. Vaadimme vain kolmea asiaa. Pelin pitää tukea riittävän useaa pelaajaa, sen nettikoodin pitää toimia ja pelissä pitää olla fiksuja moninpelimuotoja. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kaikki kolme vaatimusta täyttäviä pelejä ei kovin monta ole.
Yhdeksän kymmenestä pelistä tippuu pois sen takia, ettei niihin saa edes kymmentä pelaajaa samaan aikaan. Vaikka periaatteessa saisikin, jää homma usein kiinni huonosta nettikoodista. Heti kättelyssä määrä tippuu vähiin ja sitten aletaan miettiä, onko niissäkään mitään pelattavaa.
Kaikki pelityypit eivät tietenkään edes sovi kovin monen pelaajan matseihin, mutta esimerkiksi sellaisen autopelin löytäminen, johon saisi edes kaksitoista pelaajaa on vaikeata. Yksi räikeimmistä on Grand Prix 3. Ketäpä ei kutkuttaisi ajatus täysimittaisista formulakisoista aika-ajoineen, lämmittelyineen, varikkokäynteineen ja kaikkine virityksineen.
GP3 petti moninpelin suhteen täydellisesti. Sekoileva vain muutaman hassun pelaajan pikakisa ei kiinnosta ketään. Ei sillä että kukaan muukaan olisi onnistunut, vaikka formulapelejä ilmestyy rasittavan paljon.
Autopeleistä parhaiten moninpeliä ovat kestäneet Grand Prix Legends ja hieman yllättäen Need for Speed: Porsche 2000. Sääli vaan, että edellisen huima vaikeusaste pelottaa monia. Toisaalta ihan puhtaisiin arcadekaahailuihin kyllästyy moninpelinäkin liian nopeasti. Senpä takia Porschet toimivat.
Iänikuisessa ja harvojen tuntemassa Viper Racingissa on muuten myös hyvä tasapaino pelattavuuden ja realistisen ajotuntuman välillä ja nettikoodikin toimii. Mercedes-Benz Truck Racing ja Insane vaikuttavat lupaavilta, joten niitä pitänee kokeilla.
Missä ovat mahtistrategiat?
Strategiapeleissäkin törmätään yllättäviin ongelmiin. Tosiaikaisissa naksutteluissa tulee äkkiä pelaajaraja vastaan, eikä pelien kentillekään kovin paljon porukkaa mahdu. Total Annihilation on pirteä poikkeus, kuten myös aivan omanlaisensa Myth ja Myth 2.
Vaan missä ovat Civilizationin perilliset ja avaruusstrategiat? Minua ainakin kutkuttaisi suuren luokan strategia, jossa olisi riittävästi tekniikan kehittelyä, keksintöjä, sodankäyntiä ja ennen kaikkea diplomatiaa, juonittelua ja salaliittoja.
Vuoropohjaisetkin toimivat, jos peli sallii kaikkien tehdä siirtonsa samanaikaisesti tai kone vaikka vuoron päätteeksi prosessoisi kaikkien siirrot ja lähettäisi uudet vuorot pelaajille. Mallia voisi ottaa vaikka monista play-by-email-peleistä. Siitä sen sijaan ei tule mitään, että kymmenen odottaa kun yksi siirtää.
Tähän asti lähimmäksi ovat päässeet Alpha Centauri ja Freeciv, tosin edelliseen ei siihenkään saa kuin alle kymmenen pelaajaa ja jälkimmäinen on parhaiten kotonaan Linux/Unix-koneissa, mikä on käytännössä aikamoinen rajoitus.
Lähiverkossa hyvin toimivia avaruusstrategioita ei suoranaisesti tunge silmille. Ikivanha Stars ja mitä ilmeisemmin myös uudempi Space Empires IV toimivat molemmat isommankin porukan kesken ja molemmat on suunniteltu hyviksi moninpeleiksi.
Kumpaakin kuitenkin rasittaa kankea vuorojen prosessointi. Jokainen pelaaja lähettää vuorotiedostot hostille, joka erikseen käy pyöräyttämässä vuoron, jonka jälkeen pelaajat taas hakevat vuoronsa ja tekevät siirtonsa. Tuleva Stars Supernova lupaa upottaa vuorojen prosessoinnin näkymättömäksi taka-alalle ja muutenkin odotan Supernovalta paljon, mutta toistaiseksi joutuu tyytymään vähään.
Lentosimuissa ongelmana on opettelu. Jos kaksi ihmistä pelaa lähes ainoastaan lentosimuja ja loput ovat parhaimmillaankin sunnuntaipilotteja, on luvassa vain karmeaa teurastusta. Kaiken lisäksi edelleen useimmissa lentosimuissa ainoa pelimuoto on kaikki kaikkia vastaan -koiratappelu. Loistavana poikkeuksena on Falcon 4. Se on kampanjaa myöten yhtä hyvin monin- kuin yksinpelattavissa, mutta huiman nippelimääränsä takia se on myös yksi hitaimmista opeteltavista.
Ei liene mikään ihme, että ylivoimaisesti eniten olemme pelanneet erilaisia taktisia 3D-ammuskeluita. Rogue Spear, Delta Forcet sekä Half-Lifen ja Quake 3:n modit ovat jo vähän liiankin tuttuja. Seuraavaksi pitänee kaluta Unreal Tournamentin modiscene.
Pelaajamäärän kestäviä pelejä olisi muitakin, mutta useimmiten moninpelimuodot rajoittuvat tympeään deathmatchaamiseen. Tiimipeli kunnon tavoitteilla on eniten meidän mieleen, eikä sellaista edelleenkään kovin monessa pelissä ole.
Piilotettuja helmiä
Pelkästään nettiin suunnitelluissa peleissä on pari, jotka täyttävät kaikki vaatimukset. Tribes ja Allegiance tukevat riittävää määrää pelaajia, niissä on hyvässä suhteessa taktiikkaa ja toimintaa ja niiden nettikoodi toimii kuin se kuuluisa reikä junan lattiassa. Tribesia tosin vaivaa antiikkinen 3D-tuki, joka ei oikein tahdo toimia moderneilla näytönohjaimilla.
Allegiance sen sijaan on todellinen piilotettu helmi. On aivan ihmeellistä, miten peli on kuin suunniteltu täydellisesti moninpeliin sopivaksi avaruussodaksi, mutta sitä ei pelaa kukaan. Lentämään siinä oppii kuka tahansa, mutta homma vaatii myös kaksi asiansa osaavaa komentajaa.
Pyhä tehtäväni on vielä opettaa porukkamme Allegiancen saloihin. Muuten sitä ei kohta pääse pelaamaan enää missään, koska netissäkin pelaajia on vain kourallinen.
En pyydä pelintekijöiltä paljon: Suunnitelkaa moninpeli kunnolla, älkääkä vain jättäkö sitä siksi viimeiseksi ominaisuudeksi, joka koodataan kuntoon vain jos jää aikaa tai vasta päivityksessä, jos siinäkään. Aivan liian monessa pelissä moninpeli ei ole muuta kuin raflaava sana laatikon kyljessä.
Kuulen mielelläni kokemuksia hyviksi havaituista, reilun kymmenen hengen porukalle sopivista verkkopeleistä. Postia saa lähettää sähköpostiosoitteeseeni.
