Sniper Elite: Nazi Zombie Army (PC) – Hanhenmarssivat kuolleet

Tiesitkö, että Nazisin taisteluun osallistui myös zombeja?

Sovimme Global Games Media Associationin joulukokouksessa, että jatkossa zombipeliarvostelut aloitetaan itkulla siitä, että niitä tulee ihan liikaa. Minä äänestin vastaan ja siksi huudankin iloisena: ”Jee! Natseja ja zombeja, vieläpä samassa paketissa!”

Vieläpä halvassa sellaisessa. Rebellion kiskoo Sniper Elite -muunnelmastaan vaivaiset 11 Reichseuroa. Sillä irtoaa suoraviivainen zombiteurastus, yksin tai yhteistyössä vaikka koko perheen kanssa.

Dehumanisaatio vai natsifikaatio?

Natsizombiepidemia levisi netissä, kun muutamakin huippukriitikko kaivoi irtopisteitä varten natsit haudasta, muistuttaen jälleen kerran, mitä rikollisia ne olivatkaan ja onko natsien käyttö pelissä lainkaan sopivaa. Äärioikeisto (tai vasemmisto) kiittää, sillä juuri näin natsiaate saadaan pysymään hengissä ja jänskänä. Logiikka toimii kuin lapsilla: mitä vanhemmat kieltävät on pakko kokea.

Moralisoinnin ohessa adolf hipsterit haukkuivat itse peliäkin. Ei ihme, sillä en itsekään pitänyt Sniper Elite V2:sta. Hiipiminen ei toiminut kehuttavasti, saksalaisten tekoäly ei senkään vertaa. Siksi natsien zombiarmeija yllätti minut.

Sniper Eliten päälle rakennettu Nazi Zombie Army poistaa hiiviskelyn ja muuttaa pelin suoraviivaiseksi selviytymisräiskyttelyksi. Ja zombithan on luotu peleihin: kun sakut ovat zombeja, ei niiltä mitään kummoista älyä edes odota. Riittää, että ne hitaasti raahustaen yrittävät käydä päälle. Zombien ampuminen ei ole edes moraalisesti väärin.

En usko, että pitää pelätä Kolmannen valtakunnan nousevan jälleen, sillä peliä ei saksalaisille myydä.

Die Zombi, jeden Tag so schnell!

Juoni, mikä se on? Alkudemossa Hitler aktivoi Suunnitelma Zetan, ja sen seurauksena amerikkalainen tarkka-ampuja, saksalainen upseeri, tiedemies ja venäläinen sotilas löytävät itsensä saksalaisen kylän laidalta. Ja zombit löytävät heidät.

Koska zombit eivät heiluttele jäsenkirjoja, ne näyttävät hämäävästi Saksan armeijan sotilailta Walking Deadin sodanaikaisista jaksoista. Niitä täytyy ampua tutusti päähän tai läpi niiden mustan natsisydämen, muuten ne vain nousevat taas pystyyn. Elävät luurangot ovat nopeampia, ja niitä täytyy nasauttaa sydämen läpi, koska pää on tyhjä. Jäin pohtimaan, keitä ne luurangot ovat olleet, koska niillä ei ole edes vaatteen riekaleita päällä. Looginen vastaus oli turhan häiritsevä, joten parempi unohtaa se.

Harvinaisempi zombilaji on Serious Samista pöllitty, kohti juokseva, itsensä räjäyttävä Kami-Katze sekä pari muuta, jotka jääkööt ikäväksi yllätykseksi.

Sellaisia ne olivat pojalleni ja minulle, kun panimme co-oppina kolmatta kuolleiden valtakuntaa kuriin.

Väkivallan läpivalaisu

Pelaaminen on ihan sujuvaa, vain kuvakulman sitominen kolmanteen persoonaan haittaa nopeissa käänteissä, koska silloin suuntavaistoni vetää hetken pimeää. Pelihahmolla on myös paha tapa takerrella kaikkeen mahdolliseen.

Sniputtajalla on kolme zombifikaation vastaista asetta: kiikarikivääri, konepistooli ja pistooli. Kaikki toisen maailmansodan tutut mallit löytyvät, ja niissä on jopa eroja. Venäjän suomi-kp-kopio PPSh-41:ssä on 80 ammuksen lipas, mutta tarkkuus hirveä, päinvastoin kuin AK-47:n esikuvassa MP-43:ssa, jossa lipas taas on vähän ahdas. Konepistoolin tilalla voi käyttää myös haulikkoa tai Panzerfaustia. Zombeja nakellaan myös kranaateilla, niille viritellään maa- ja lankamiinoja, ja kun kentälle jätettyyn dynamiittiin ampuu, se vastaa pelissä pientä taktista ydinasetta.

Sniper Eliten tavaramerkki, ultraväkivalta, toimii nyt hienosti. Eiväthän zombit ole mitään ihmisiä, joten saan ihan vapaasti nauttia röntgenhidastuksista, joissa näkyy anatomisella tarkkuudella, kuinka luoti menee ohimosta sisään ja pamauttaa niskan hajalle. Esimerkiksi.

Nazi Zombie Army ei ole suurta pelitaidetta eikä hyvän maun mukaista, mutta yksinpelinäkin koko pikkurahan edestä maukasta, terapeuttisesti rentouttavaa väkivaltaa. Eikä se co-oppinakaan ole yhtään hassumpaa. Hyvin Left 4 Deadin tapaisessa yhteispelissä vihollismäärää kasvatetaan, jotta tappamisen meininki säilyy, vastapainoksi asetoverit voivat elvyttää kaatuneen. Ikävä kyllä moninpeli hoidetaan P2P-systeemillä, joten jos pelijohtajan bunkkeriin eksyy vähän hitaampi natsi, kenelläkään ei ole hauskaa. Paitsi zombeilla.

Ehkä minä olen lapsellinen salanatsi, joka ihannoi vastenmielistä väkivaltaa, mutta natsien zombiarmeija enemmänkin kutittaa hupiluutani kuin ärsyttää moraalimunuaistani.

Nnirvi

82