www.sony.fi/product/t32-w-series/kdl-40w4000
Pahuksen Xbox 360 ja PS3: korkeat resoluutiot tuuppaavat tuhansia työkuntoisia kuvaputkitelkkareita varhaiseläkkeelle.
Modernit konsolit aiheuttavat videopelifaneille lisäkuluja, sillä vanha telkkari ei enää olekaan tarpeeksi hyvä laite. Videotykki olisi muuten riittävä, mutta sen valovoima riittää harvoin keskellä päivää pelaamiseen. Kuvan kirkkaus ei ole Sony KDL-40W4000 -lcd-television ongelma.
Pelimiehen kauppalistan tärkeimmät kohdat ovat Full HD -resoluutio, vähintään 40 tuuman ruutu (jotta tarkkuudesta saa kaiken irti) ja kattavat liitännät. Jos pelimies ja hifisti jakavat saman kropan, Blu-ray-leffojen käyttämä 24p-näyttötila kuuluu ehdottomasti myös listalle. Tv-virittimeen ja matalan bittivirran signaalin parantamiseen liittyvät ominaisuudet ovat pelikäytössä toissijaisia. KDL-40W4000 hoitaa kiitettävästi peliharrastajan ensi- ja toissijaiset tarpeet.
Sonyn nelitonniseen menevät taatusti kaikki uudet ja vanhat pelikoneet kiinni, sillä takalevyssä ja vasemmalla sivulla on yhteensä kolme HDMI:tä, kaksi SCARTia sekä VGA-, komponentti- ja komposiittiliitännät. Jos konsoli on todella vanha muinaismuisto, kuvan saa näkyviin viimeistään analogisella virittimellä antenniliitännän kautta. Digiviritin hoitaa mpeg-2- ja mpeg-4 avc -signaalit ja kylkeen uppoaa maksumoduli. Valokuvien katselu onnistuu suoraan USB:n kautta.
Valikoita selataan PS3:sta tutulla selkeällä navigointipalkilla. Tärkeimmille toiminnoille on kaukosäätimessä omat oikopolut. Jokaiselle tuloliitännälle on kätevästi 2–3 television muistiin tallentuvaa kuva-asetusta – esimerkiksi VGA:lle on video- ja tekstiasetukset. Useista vaihtoehdoista huolimatta tehdassäädöissä on kautta linjan liikaa taustavaloa ja kontrastia.
KDL-40W4000:n väritoisto, kontrasti ja valoisuus ovat huippuluokkaa: päivällä näkee silmiä siristelemättä, mistä päin vihollinen ampuu. Mustan tasossa ja katsomiskulmassa on marginaalisesti parantamisen varaa, mutta ne eivät nouse missään vaiheessa häiritseviksi tekijöiksi. Vaikka kuva haalistuu jonkin verran viistosta katsoessa, se ei liiemmin haittaa tapahtumien seuraamista. Päivänvalossa musta on sysimustaa ja synkkyys riittää mainiosti säkkipimeässäkin, jos säätää ruudun taustavalon minimiin. Kuvan tummassa päässä on tarpeeksi erottelukykyä hämäriin leffaeepoksiin.
Siistiä jälkeä
Tutkailin KDL-40W4000:n ominaisuuksia HDMI:llä kytketyllä PS3:lla ja VGA:lla liitetyllä Xbox 360:lla. Jälki on kautta linjan siistiä ja kirkasta. Boksin 720p skaalautuu ruudulle erinomaisesti – kuva näyttää melkein PS3:n 1080p:n veroiselta. En huomannut kuvassa liikkeestä johtuvia lieveilmiöitä.
Tavallisen tv-lähetyksen matala tarkkuus ja kova pakkaus näkyvät 40-tuumaisella ruudulla selvästi. Teknisesti laadukkaat dvd-leffat sen sijaan näyttävät ylöspäin skaalattuina riittävän hyviltä – jopa niin hyviltä, että muutaman vuoden ikäisen 720p-videotykkini työmäärä laskee. Ero todelliseen HD-materiaaliin on silti selvä, ja Blu-raylta rullaavat Casino Royale ja 300 olivat hämmästyttävän upeaa katsottavaa.
Sonyn stereokaiuttimet ovat kapean kotelon huomioiden kelvolliset. Ne riittävät hyvin perussälän katsomiseen, mutta musiikissa ja moderneissa efektileffoissa potku ja ääniala loppuvat nopeasti. Telkkarin ääni kelpaa pelaamiseen tilanteissa, joissa ei ole varaa kuunnella räimettä kovaa. Äänen saa ulos analogisena stereona ja optisena digitaalisignaalina, jos haluaa Euroviisujen soundeihin lisää ruutia.
Sony KDL-40W4000 on mainio pelinäyttö, jonka koko riittää kunnon leffaelämyksiin pienissä huoneissa. Itse en kannata 40–46 tuumaa isompia telkkareita – jos kaipaan jättiläisruutua, käytän kuvan kokoon nähden halpaa videotykkiä. Sony KDL-40W4000 on kokoluokassaan tyyriin puoleinen, mutta halvalla saa harvoin hyvää ja näytön suhteen ei kannata pihistellä.
Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 4.2.2009.
