Pelasittepa pelejänne sitten laudalla tai tietokoneella olette mitä todennäköisemmin polttaneet hihanne toisenkin kerran. Jaa miksi? No vilkaiskaapa esimerkiksi pelinne karttaa - siitä Soomen kohdalta.
Jos pelinne sijoittuu kylmän sodan vuosiin kuten esimerkiksi Punaisen Lokakuun metsästys tai F-19, saatte ihailla joko Neuvostoliiton osavaltiota nimeltä Suomen Neuvostotasavalta tai nimellisesti itsenäistä Suomen Sosialistista Kansantasavaltaa. Joka tapauksessa Suomi on vähintään Varsovan liiton jäsen, vaikka "Suomen katajainen kansa sisimmissään vastustaakin neuvostojen pakkovaltaa".
Mitäs me neuvostokansalaiset
Pelien suunnittelijat antavat todella huonon kuvan omasta asiantuntemuksestaan sekä peliensä realismista, kun he menevät vetämään Neukkulandian rajan Tornionjokeen tai väittämään peliin kuuluvan valtion asemaa toiseksi kuin se on. Sana "puolueeton" ei ilmeisesti kuulu amerikan kielen sanavarastoon.
No, ei hurreillakaan mene sen paremmin. Etenkin Microprose sijoittaa surutta amerikkalaiset hävittäjänsä ruotsalaisiin tukikohtiin - joista ne lentävät Suomen yli Barentsinmerelle neuvostolaivaston kimppuun. Eivätkä Suomen Sosialistisen Kansantasavallan ilmavoimat kiinnitä tähän mitään huomiota - edes siinä vaiheessa kun Neuvostoliiton MiG-29:t tulevat Suomen ilmatilaan jenkkien koneita vastaan. Suomessa ei ole myöskään it-tutkia, it-tykistöä, ilmavoimia eikä it-ohjuksia...
Pelien vääristynyt Suomi-kuva ei kuitenkaan johdu tiedon puutteesta. Pelien suunnittelijat tutustuvat jo työnsä puolesta huomattavaan määrään aiheitaan käsittelevää kirjallisuutta. Heidän on pakko, sillä aktiivisilla strategiapelaajilla on hyllyssään oma lähdekirjastonsa, josta heillä on paha tapa tarkistaa pelien taustatietojen oikeellisuus. Valitettavasti alan (Amerikoissa kirjoitettu) kansainvälinen kirjallisuus kirjasi Suomen osaksi Neuvostoliiton valtapiiriä. Ja ihmekös tuo, jos jo Ruotsin kouluissa käytettävä historiankirja väittää Neuvostoliiton miehittäneen Suomen Toisessa maailmansodassa.
Kansa taisteli - miehet kertovat
Suomi Toisessa maailmansodassa on toinen pelien suunnittelijoita maailmalla hämmentänyt aihe. Onpa Suomi jätetty jopa joistakin peleistä pois, koska säännöt eivät ole Suomen rintaman osalta toimineet: joko Neuvostoliitto miehittää Suomen alle päivässä tai sitten Suomi valtaa Leningradin ensimmäisellä kierroksella. Joissain peleissä Suomelle on jouduttu asettamaan lisäsääntöjä, joiden mukaan Suomi ei voi vallata Leningradia eikä Neuvostoliitto Helsinkiä ennen kuin peli on edennyt tiettyyn vaiheeseen. Kaikki riippuu siitä, määritelläänkö Suomen armeijan iskuvoima sen kaluston ja miesvahvuuden vai historiallisten saavutusten mukaan.
Lisäksi Suomen tasapainoilu ensin liittoutuneiden, sitten akselin ja sitten taas liittoutuneiden puolella ei sovi perinteiseen hyvät liittoutuneet paha Hitler -asetelmaan. Niinpä Suomi on monessa pelissä joko periferinen syrjäseutu, jonka Stalin murskaa jahka jaksaa, tai sitten pelilaudan pohjoisraja asetetaan Leningradiin. Näin Suomesta ja sen poliitikkojen tasapainoilusta ei tarvitse välittää. Kuten ei myöskään Itärintamalle täysin merkityksettömästä Murmanskista ja Murmanskin radasta.
A Winter War
Vuoden vaihteessa tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä markkinoille on tullut peräti kaksi Talvisotaa käsittelevää lautapeliä. Kalifornialaisen GMT Gamesin 185 markkaa maksava Arctic Storm on itsenäinen peli, mutta GRD:n (Game Research/Design), noin satasen kalliimpaa A Winter Waria voidaan lisäksi pelata osana GRD:n koko Euroopan kattavaa Europa-suursotaa. Ja lautapelien perässä seuraavat yleensä myös tietokonepelit (muistattehan A Line in the Sandin).
Palaamme näihin kahteen kiintoisaan uutuuteen tuonnempana, jahka pelikokemusta on kertynyt hieman enemmän.
Valitettavasti näidenkään, nimenomaan Suomeen sijoittuvien pelien Suomi-kuva ei häikäise tarkkuudellaan. Esimerkiksi A Winter Warin mukana seuraa korjauslappu, jolla pelikartasta korjataan kaikkiaan kymmenen virhettä! Kartan muutenkin epäonnistuneen painoasun huomioon ottaen GRD:n olisi kannattanut painattaa uudet kartat ja vähentää kulut kartan munineiden suunnittelijoiden palkoista.
No, ainakin GRD:n pelintekijöillä on ollut ajan tasalla oleva kartasto. GMT:n Arctic Stormin kartta sisältää nimittäin sellaisia suomalaisia paikkakuntia kuin Haameenlinma, Hango, Syvaskyla (Jyväskylä I presume), Savonlenna, Kolaa, Lappeenraanta ja Kittilaa. Venäläisistä paikannimistä en uskalla edes arvailla oikeaa painoasua. Skandimerkkien puuttumisen molempien pelien kartoista vielä ymmärtää, mutta tällainen nimisilppu antaa epäilyttävän kuvan koko pelistä. Kuinka monta pianoviehettä taulukoihin ja pelinappuloihin on eksynytkään, kun kartasta joutuu hakemalla hakemaan oikein painettua paikannimeä!
Toivottavasti kummankin pelin säännöt suomentanut Fantasiapelit Oy on lähettänyt GMT Gamesille tulikivenkatkuista postia!
Vikaa on toki kartastoissakin, sillä esimerkiksi tuo Haameenlinma on tuttu myös muista peleistä. Jokin amerikkalainen kartasto on Suomen osalta poskellaan. Pelintekijöiden soisi kuitenkin tarkistavan tietolähteidensä oikeellisuuden ja kysyvän viime kädessä vaikka paikallisesta Suomen suurlähetystöstä, miten asia loppujen lopuksi on! Siitä heille meidän verorahoistamme palkkaa maksetaan.
Näissä Talvisota-peleissä harmittaa myös niiden rajoittuminen vain yhteenoton ensimmäiseen erään. Maailmalla ei nimittäin ole kovin yleisessä tiedossa, että Suomi soti Talvisodan lisäksi Toisessa maailmandassa kaksi muutakin sotaa. Vaikka sekä GRD että GMT tarjoavat mahdollisuuden länsivaltojen interventioon Suomen avuksi, saksalaiset loistavat poissaolollaan. Mitä nyt Hitler aina välillä takavarikoi Italiasta Suomeen matkalla olevan aselähetyksen liittolaisensa Stalinin mieliksi.
Sääntöjä luulisi olleen helppo laajentaa kattamaan myös Jatko- ja Lapin sota. Tai sitten lisäsäännöt toimitetaan eri paketissa eri hintaan.
Ja taas vaahto lentää
... roolipelien vastustajien suupielistä. Virginian Spotsylvaniassa on nimittäin tapahtunut ikävähkö henkirikos, jossa 15-vuotias lukiolaispoika tappoi isoäitinsä - kirveellä. Paha vain, että murhaaja oli erehtynyt elämänsä varrella pelaamaan myös Dungeons & Dragonsia, minkä seuraukseksi murha paikallisissa tiedotusvälineissä on katsottu.
Syy-seuraus-suhde on todettu esimerkiksi paikallisen lukion johdossa niin selväksi, että roolipelit ovat täst'edes kyseisessä koulussa kiellettyä huvia. Murhaaja kuului nimittäin koulussa vaikuttaneeseen roolipelaajaporukkaan. Kukaan kieltäjistä ei ole tietenkään omakohtaisesti tutustunut roolipeleihin. Saavathan he tiedotusvälineistä asiallista ja puolueetonta tietoa.
No, väitetäänhän Jenkkilöissä myös, että lähes 70 prosenttia murhista liittyy tavalla tai toisella roolipelaamiseen. Huumeilla sun muilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, eikä ainakaan kenen tahansa ilman aseenkantolupaa ostettavissa olevilla tuliaseilla.
(PS: Tosi roolipelaaja ei olisi turvautunut kirveeseen. Pitkällä tai kahden käden miekalla saa keskimäärin paljon enemmän vahinkoa aikaan.)
Lassi ja Leevi pelastaa pilvisenkin päivän
Calvin ja Hobbes, Lassi ja Leevi, Paavo ja Elvis - millä nimellä tätä hyperaktiivisen pikkupojan ja hänen pehmolelutiikerinsä muodostamaa parivaljakkoa kutsutaankin, on 80-luvun merkittävin uusi strippisarjakuva
. Jotain sarjan suosiosta myös Suomessa kertonee se, että englanninkieliset Calvin & Hobbes -kokoomateokset myyvät paremmin kuin useimmat suomeksi käännetyt sarjakuvat. Kaikeksi onneksi Lassin ja Leevin toilailuja on saanut Semicin toimesta seurata myös suomeksi aina vuodesta 1988 lähtien.
Kotimaisista Lasseista ja Leeveistä ovat kuitenkin jääneet uupumaan ne Wattersonin pitkät tarinat, jotka hän on piirtänyt erilaisten parhaat palat -kokoelmiensa kuten The Essential Calvin & Hobbes ja Lazy Sunday Book lisukkeiksi. Ne kun ovat sisältäneet muilta osin jo aiemmin julkaistua tavaraa. Niinpä kun Semic kokosi nämä lisukkeet yhdeksi albumiksi ja julkaisi sen suomeksi nimellä Hirviö sängyn alla ja muita karmeita kertomuksia, ei vannoutunut C&W-fani voinut muuta kuin loikata katolta riemusta kiljuen Kapteeni Napalmin liehuviitta selässään. Kaikilla eivät nimittäin ole rahat riittäneet kaikkien kokoelmista koottujen kokoelmien kokoamiseen vain näiden lisukkeiden tähden.
Semicille kuuluu siis kaunis kiitos paitsi tämän teoksen kokoamisesta myös sille valitusta arvoisestaan kovakantisesta painoasusta, laadukkaasta tekstauksesta sekä hyvästä käännöstyöstä, joka huipentuu itse hirviötarinan runolliseen ilmaisuun.
Mutta mistä Lassissa ja Leevissä sitten oikein on kyse, kun se kerran kykenee suistamaan raavaan miehen tällaiseen hysteriaan? Pelkkä hyvä piirrostyö, taidokas kielenkäyttö ja hillitön huumori ei vielä selitä kaikkea. Lassin erottaa muista juveniileista sarjakuvasankareista hänen ylivilkas mielikuvituksensa. Kenties juuri Wattersonin kyky asettua pikkulapsen asemaan; kyky nähdä pahvilaatikko aikakoneena ja naapurin tyttö avaruushirviönä tekee Lassista ja Leevistä jotain ainutkertaista. Meidän kaikkien alitajuntaan on jäänyt syvät jäljet noilta vapaan ajattelun vuosilta. Sängyn alla lapsia vaanivaa hirviötä vastaan taisteleva Lassi ohittaa aikuisen mielen suojakseen nostamat muurit helposti.
Lassilla on myös paljon sanottavaa asioista, jotka me aikuiset olemme kiireinemme ja tärkeine rientoinemme unohtaneet - asioita perheestä, luonnosta, rahasta, televisiosta, ajasta - ja koulun rehtoriksi asettautuneesta juperilaisten muotoaan muuttavasta vakoojasta. Suositeltavaa lukemista siis kenelle tahansa.
"Sankarimme syöksyy toimintaan!! Suutele protonejasi hyvästiksi mulkosilmä!!"
