Space Hulk Ascension - Terminaattori 40001

Liekinheitin tyhjentää kokonaisen huoneen kerralla. 

Avaruustutkimus on vaarallista puuhaa. Juuri kun luulee että tehtävä on onnistunut, kiven alta ilmestyy raivosta kiljuva lauma. Siksi terminaattorit pukeutuvat panssariin eivätkä nätteihin hawaiji-paitoihin.

Niko ehti jo kehua Space Hulkin (Pelit 8/2013, 83 pistettä), mutta muu maailma ei ollut yhtä innostunut. Tanskalaisen Full Control -tiimin Space Hulk mallinsi pc-pelissään lautapeliklassikon yksi yhteen, mikä näytti täysin yllättäneen useimmat arvostelijat. Ihmiset selvästi kuvittelivat saavansa lautapelin sijasta tietokonepelin.

Space Hulk Ascension on se peli.

 

Alea Jacta pois!

Space Hulk Ascension on pelitetty versio Space Hulkista, jossa nopanheittely on muutettu tietokonepeliperinteiden mukaisiksi osumatodennäköisyyksiksi. Lisäksi päälle heitetään naamioverkoksi roolipelimäistä hahmonkehitystä, taitojen ja varusteiden säätämistä, lisätään Space Hulkiin DLC:nä myyty kampanja ja annetaan vielä kolmas kampanjapuu kaupanpäällisenä. Merkittävä muutos on kartta: kun sen näkee lautapelissä kokonaan, Ascensionissa tunnelma tihennetään ja näytetään vain mitä terminaattorit näkevät. Näin he puskevat tuntemattomaan.

Ainoat heikennykset ovat tehtäväeditorin ja kaksinpelin puuttuminen, joten minun silmissäni jäädään plussalle, keisarista ja nettiyleisöstä en tiedä.

Space Hulk pitäisi ottaa osaksi ala-asteiden opetussuunnitelmaa. Jos ei muista katsoa risteyksissä molempiin suuntiin, lähtee henki.

Keisarin uudet vaatteet

Space Hulkin tarina antaa teeman tapahtumille. Tuhoutuneiksi luullut sota-alukset Jotunheim, Sin of Damnation ja Fortress of Desolation ilmestyvät varppiavaruudesta space hulkeina, massiivisina hylkyinä, jotka pursuavat genestealereita. Genestealerit ovat hirviöitä, joiden koko  olemassaolo keskittyy muiden elämämuotojen tuhoamiseen. Jos alusraadot pääsevät planeetan pinnalle, kokonaiset aurinkokunnat ovat vaarassa. Terminaattoreiden tehtävänä on tuhota tai ohjata space hulkit sivuun kohteestaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Dramatiikan lait vaativat, että avaruusmariineilla ei ole takataskussaan superasetta, jolla uhan voisi pysäyttää turvalliselta etäisyydeltä. Terminaattorit lähetetään aluksen ahtaille käytäville lähitaisteluun. Vastassa velloo otuksia, jotka ovat erikoistuneet aluksen oloihin. Bolter-rynnäristä ei ole iloa, jos vastustaja piilottelee pimeässä ilmastointikanavassa eikä välitä tappioista vähääkään.

Valittavana on kolme eri joukko-osastoa: suosikkisanaleikkini ultramariinit, mainettaan ikuisesti paikkaavat blood angelit sekä space wolvesit, joiden parrat rikkovat kaikkia sodankäynnin perinteitä vastaan. Ultrat ovat muita parempia ampumaan, sudet lyömään ja enkelit loistavat vain kirkkaanpunaisella panssarivärillään. Vaikka aseistus ja terminaattoriryhmien miehitys hieman vaihtelee, käytännön eroa armeijayksiköiden välillä ei ole.

Tehtävään lähetetään vain viidestä kymmeneen mariinia. Genestealereita taas on aluksen kätköissä käytännössä loputtomasti, joten mariinien paremman varustuksen etu sulaa luotien loppuessa ja aseiden ylikuumentuessa. Aseen voi ladata ja jopa jäähdyttää, mutta vuoropohjaisessa toimintapistesysteemissä jokainen liike on jostain muusta pois.

 

Köyhän talon porsaat

Taktiikka on selkeän yksinkertainen. Mariiniryhmä etenee pitkin pimeitä käytäviä kohti tehtäväaluetta ja koittaa pitää jokaisen suunnan vartioituna. Tekoälyn ohjaamien genestealereiden vuorolla ammutaan automaattisesti vain, jos terminaattorin jättää Overwatch-tilaan. Se vaatii kaksi toimintapistettä, joten lataamisen ja aseen jäähdyttämisen jälkeen spacemariini-alokas ei yleensä pysty enää liikkumaan. Käytävälle ei usein mahdu kuin yksi mariini kerrallaan ja jonossa marssiessa vain etummainen pystyy ampumaan. Risteykset ja ilmastointikanavat ovat vaarallisimpia kohtia. Joku suunnista voi jäädä vahtimatta vain siksi, että miehet marssivat edellisestä ovesta väärässä järjestyksessä sisään, sillä liekinheitinmies ei pysty ampumaan genestealareiden vuorolla.

Liekinheitinmiehen rasti ei ole muutenkaan kadehdittava. Muut mariinit voivat ampua useamman kerran kierroksessa, mutta töhöttimellä yhden osuman pitää riittää. Liekinheittimen käyttö vaatii eniten onnea ja oikeaa ajoitusta, joten heavymariinit olivat tappiotilastojeni kärjessä. Tilalle tuleva vahvistus on aina vähän heikompi kuin alkuperäinen veteraani. Heavyn hengissä säilyminen on silti ensiarvoisen tärkeää, sillä kokenut liekinheitinmies saa myöhemmin urallaan käyttöönsä huipputehokkaan autocannonin.

Nykypeliksi Space Hulk on yhtä vaikea kuin pelin käyttöliittymä kankea. Jokainen kierros pitää käytännössä päättää siihen, että lähin genestealereiden sikiämispiste joko tukitaan tai suuntaan tähtää vähintään yksi bolter. Sekään ei takaa onnistumista, sillä aina välillä joku otuksista pääsee iholle, minkä jälkeen terminaattorin selviytymistodennäköisyys putoaa rajusti. Tekoäly ei ole erityisen hyvä, joten vaikeus tulee suoraan lautapelin säännöistä.

Your caption text here

Synkkä yksinpuhelu

Games Workshopin luoma pelimaailma on synkkä ja yllättävän moniulotteinen dystopia, mutta se ei näy Space Hulkissa oikein mitenkään. Tekijät selvästi olettavat, että Warhammer 40K on tuttu, sillä tarinankuljetusta ei ole lainkaan. Joukot heitetään tehtävään saatesanoilla: ”Kersantti, hyväksy ohjeesi”, minkä jälkeen ruudulle napsahtavat tavoitteet. Olisin kaivannut edes lyhyttä tarinaa, miksi seuraavalla keikalla käydään vetämässä asevarastossa vivusta.

Ennen kaikkea kaipaan vaihtelua, sillä tehtävät ovat käytännössä toistensa kopioita eikä käsityö tai suunnitelmallisuus näy oikein missään. Liki jokaisella keikalla käydään ensin pisteessä A, sieltä mennään pisteelle B. Pari kesken kaiken muuttuvaa tehtävätavoitetta tai muuta yllätystä parantaisivat kokonaisuutta selvästi. Pidän riisutuista asioista, mutta ne eivät saa olla yksinkertaisia.

Tehtäväsuunnittelun ohella myös äänimaisema on harvinaisen yksitoikkoinen. Musiikki tai edes mariinien sotilaalliset ilmoitukset olisivat lisänneet fiilistä muinaisen Chaos Gaten malliin. Nyt taustalla kuuluu vain aluksen moottoreiden jylinä, mikä muistuttaa liiaksi aamuöistä harhailua ruotsinlaivalla.

Ongelmien syynä on piskuinen tekijätiimi, jolla ei riitä henkilötyövuosia kuorruttamiseen. Tosin joskus vähemmän on enemmän. Ascensionin värimaailmaa on pesty Space Hulkia tummemmaksi ja kartta poistettu kokonaan, jolloin pilkkopimeässä on vaikea nähdä tietä seuraavaan kohteeseen. Aito harhailu, eksyminen ja huonot reitinvalinnat sopivat teemaan täydellisesti. Genestealareiden rynnätessä kirkuen päälle, risteykseen toikkarointi voi koitua koko ryhmän kohtaloksi.

 

Todennäköisesti ohi

Space Hulkissa pelaajat valittivat mariinien stormtrooper-tason ampumatarkkuudesta. Nyt osumatodennäköisyydet esitetään prosentteina, mutta en usko, että marina vähenee.  Tutkijoiden mukaan ihmisillä olisi myötäsyntyinen kyky arvioida todennäköisyyksiä. Itse näkisin pikemminkin niin, että ihmiset eivät ymmärrä todennäköisyyksiä, vaikka opetettaisiin.

Todennäköisyyksien vaikeudesta kertoo myös mariinien taitopuu, jossa ykköslevelin taito on minusta useimmilla tasoilla kaikkein hyödyllisin. Otan mieluummin buustia ilmaiseen automaattisen ampumiseen kuin viisi prosenttia lisää osumatodennäköisyyteen bolterilla tai kymmenen nyrkillä. Muut vaativat toimintapisteiden käyttämistä, automaattilaukaus tulee vähän kuin kaupanpäällisenä ja sitä vielä tarvitaan liki jokaisella kierroksella.

Tykkään Space Hulkin uusversiosta, koska pidän teemasta ja perusideasta. Space Hulk on uudistettunakin edelleen käyttöliittymältään vähän kankea ja sisällöltään riisuttu.

Mutta vuoropohjaisen Warhammer 40k:n valtias on edelleen Chaos Gate, sitä ei yksikään Gene varasta.

 

Tuukka Grönholm

 

Space Hulk Ascension

Full Control Studios

Testattu: i7-4790K 4,0 GHz, 8Gt, Geforce GTX 970, Windows 7

Minimi: 2 GHz Dual Core, 2 Gt, Geforce 400+/AMD Radeon 4000+

Moninpeli: Ei

Ikäraja: Ei ole

 

Vuoropohjaisesta Space Hulkista syntyy maukas spacemarinadi.

 

 

Olin siellä minäkin

Lords of the Fallenin takia ehdin viettää Ascensionin parissa vain illan ja vähän päälle, mutta todella pidin siitä mitä näin. Space Hulkin perusluonne on käytännössä ennallaan, mutta se on onnistuneesti pelitetty. Hahmonkehitys ja avattavat aseet toimivat aina, ja tehtävät ovat miellyttävää rajatun alueen taistelushakkia.

Tuukka haukkuu osumatarkkuutta, mistä näkee ettei hän ole pelannut lautapelin säännöillä toimivaa Space Hulkia. Siinä terminaattorien henki oli pirusti halvempi.

Ascension on paras näkemys Space Hulkista. Sitä uhkaa vain Electronic Artsin näkemyksen päivittäminen nykyaikaan.

 

Nnirvi

83