Tatsunoko vs. Capcom: Cross Generation of Heroes (Wii) – Mestarin haastaja

Lukijat äänestivät vuoden Wii-peliksi Super Smash Bros. Brawl -mätkinnän. Koska eurolistoilla Brawlille ei näy uhkaajaa, tilasin sellaisen Japanista.

Erinomaisuudestaan huolimatta Japanissa julkaistua Tatsunoko vs. Capcom: Cross Generation of Heroes -mätkintää tuskin nähdään koskaan Euroopassa. Syy on yksinkertainen, sillä Capcomin lisenssipelin hahmot ovat länsimaalaisille liki tuntemattomia. Aiemmin Chun-Li, Ryu ja kumppanit ottivat mittaa Ryhmä-X:stä ja mätkintätehdas-SNK:sta, mutta nyt vastaan asettuvat japanilaisen Tatsunoko-animetalon trikoosankarit.

Tatsunoko vs. Capcom on perinteistä kaksiulotteista mies miestä vastaan -tappelua kahden taistelijan joukkueilla. Vain toinen hahmoista on kehässä kerrallaan, toinen parantelee ruudun ulkopuolella haavojaan. Hahmoa voi vaihtaa melkein milloin vain ja vaihtopenkkiläisen voi myös kutsua tekemään nopean kertahyökkäyksen.

Taistelujärjestelmä on kuin Street Fighter steroideilla. Ajoitukset ovat Street Fighteria anteeksiantavampia ja erikoisliikkeet helpompia tehdä, mutta toiminta on nostettu toiseen potenssiin. Siinä missä Street Fightereissa hypitään vain ruudun yläreunaan, pompitaan Tatsunokossa useamman ruudun korkuisia superloikkia ja leiskautetaan ennen laskeutumista vielä upouusi hyppy ilmasta! Vauhti on kova, iskusarjat pitkiä ja superliikkeet täyttävät koko ruudun.

Hadouken, shoryuken

Vauhdista huolimatta kyse on ennen kaikkea taitopelistä. Kaveri lyödään ensin jaloiltaan ja aletaan oikein rytmitetyillä sarjoilla pitää tätä  ilmassa. Näppärä pelaaja voi vaihtaa hahmoa kesken ilmailottelun ja jatkaa rangaistuksen jakamista.

Treenaamalla saa aikaan melkoisia kertamätkyjä vastustajan energiapalkkiin. Parhaimmillaan isku- ja potkusarjat ovat suorastaan sairaita. Komeinta on tietysti viedä energiapalkin viimeiset rippeet superliikkeellä.

Kombokurimuksesta irtautumiseen on keksitty (tai pikemminkin lainattu kilpailijalta) yksinkertainen ratkaisu, mega crash. Se on pieni räjähdys, jolla saa iskusarjaa nakuttavan vastustajan irti iholta. Suoraveloituksena supervoimapalkista maksettu hinta on kuitenkin kova.

Merkittävin uusi jippo on baroque, tekniikka, jossa sateenkaaren väreissä vilkkuva hahmo uhraa energiaa hyökkäystensä tehostamiseen. Mitä enemmän energiapalkkia uhraa, sitä kipeämpää iskut tekevät.

Vauhdin takia kontrollinappien määrä tiivistyy kolmeen. Jaottelu on tuttu, sillä iskuissa valitaan voiman tai nopeuden väliltä. Lyöntejä ja potkuja löytyy sulassa sovussa kaikilta napeilta. Neljäs nappi on hahmonvaihtonappi.

Pelatessa on hyvä olla kättä pidempää, esimerkiksi Fighting Stick Wii (Pelit 10/2007, 3 tähteä), mutta Gamecube- ja Classic-ohjaimilla pärjää, sillä erikoisliikkeiden komennot ovat yksinkertaistettuja eikä nappimäärällä tarvitse turvautua olkanappeihin.

Omituisten otusten kerho

Tappelupukareita on vain 22, mikä on juuri ja juuri riittävästi. Lisäksi seurakunta on silmiinpistävän sekava. Capcomilaisista on vanhan kaartin lisäksi mukana muun muassa Viewtiful Joe ja Okamin Yami. Lost Planetin PTX-40A on kerrostalon korkuinen. Hitaalla mutta kankealla jättirobotilla joutuu pärjäämään ypöyksin. Tatsunoko-vastine sille on Gold Lightan, joka on nimensä mukaisesti kultainen jättisytkäri. Muuten suurin osa tatsunokolaisista on samasta muotista puristettuja trikoosankareita, jotka eivät oikein istu samaan maailmaan Capcomin eliitin kanssa.

Jos ulkoiset puitteet ovat sekavat, on hahmoilla kuitenkin sisäistä kauneutta – toisin sanoen hauskat ja toisistaan selvästi eroavat liikkeet! Sakuran pois pudottamista on vaikea sulattaa, mutta muuten on vain hyvä, että tappelijat eivätkä ole Ken- ja Ryu-variaatioita. Ainoa kauneusvirhe on vilkkuvat sahalaidat, mutta ne taitavat johtua tv-tekniikasta eivätkä itse pelistä.

Pelimekaniikkakin on Capcomin tapaan erittäin hiottu. Opeteltavaa ja harjoiteltavaa on paljon enemmän kuin minulla oppimiskapasiteettia ja vapaa-aikaa. Harmi, että nettipeliä ei katsottu tarpeelliseksi, sillä yksinpeli on treeninä tylsää.

Vaikka mätkintämaailma kohisee uudesta Street Fighterista, ansaitsee myös Tatsunoko vs. Capcom huomiota. Meno on pääosin vanhaa tuttua. Koska Capcomin edellisestä vs-osasta on vuosia, ei se juuri haittaa.

85

Lisää aiheesta