tenchu4game.uk.ubi.com
Veitsi välähtää, kurkku katkeaa.
Tenchu: Shadow Assassinsissa sankarininjat Rikimaru ja Ayame etsivät daimio Godan siepattua tytärtä. Ohut juoni naurattaa enemmän kuin jännittää, mutta toimii riittävänä kehyksenä reipashenkiselle salamurhailulle.
Hiljaista tappamista riittää. Yksinäisellä ninjalla ei ole jakoa rehellisessä taistelussa karskeja vartiomiehiä vastaan. Toisaalta kovinkaan sotamies ei mahda mitään varjoista yllättäen iskevälle ninjalle. Salamurhaajat kulkevat ääntä päästämättä piilosta piiloon, purkaen puolustusta palanen kerrallaan, kunnes kaikki vastarinta on hiljennetty kylmällä teräksellä.
Tunne stealthin voima
Shadow Assassinsin kymmenen kenttää ovat putkia täynnä ketterälle ninjalle sopivia väijytyspaikkoja. Liian lähelle piileksivää murhaveikkoa eksyvien vartijoiden elämänlangat isketään kerrasta poikki wiikapulaa heilauttamalla. Lopetusliikeanimaation jälkeen edetään seuraavaan piiloon vaanimaan uutta uhria. Jos sopivaa piilopaikkaa ei ole valmiina, sellainen tehdään itse vaikkapa katkomalla kynttilät heittotähdillä tai livahtamalla bambumaton alle. Sopivan reitin pohtiminen, varjoissa väijyminen ja varusteiden käyttö ovat sujuessaan koukuttavaa hupia.
Jos homma ei mene putkeen ja ninja osuu vartijan näkökenttään, palautetaan pelaaja useimmiten suoraan edelliselle tarkistuspisteelle. Toinen vaihtoehto on käydä miekkataisteluun vartijaa vastaan, mutta sekä Kiinni jäit -video että kaksinkamppailut ovat sen verran ankeita, että salamurha pysyy aina selkeänä ykkösvaihtoehtona. Varovaisuus kannattaa myös siksi, että tunkeilijasta vihiä saaneet vartijat nuuskivat paikkoja tuskastuttavan kauan.
Tenchu pysyy koko ajan sopivan haastavana. Hyviä reittejä ja iskuhetkiä saa pohtia välillä kauankin, mutta jokainen onnistunut tappo heikentää alueen valvontaa sen verran, että eteneminen pysyy jouhevana. Tapetut viholliset myös pysyvät poissa pelistä, vaikka ninja jäisi nalkkiin, joten kentät menevät aina lopulta läpi viimeistään tarpeeksi monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen. Turha sähläily ja hidastelu tosin alentavat kentästä saatavaa arvosanaa.
Koko seikkailun selvittää noin kymmenessä tunnissa, mutta huippupisteisiin tähtäävä saa varata koko nipun lisää pelitunteja suoritustensa optimointiin. Asiastaan innostuneelle ninjalle on myös tarjolla vaikeampia versioita peruspelin kentistä sekä hulppeat 50 lyhyttä sivutehtävää.
Ninja, vaativa rakastaja
Tenchun hiippailutoiminta on kivaa, mutta vaatii pitkää pinnaa. Pelkkä ninjamestarien liikuttaminen on kankeaa, puhumattakaan sitten tasohyppelystä tai kattoparruilla tasapainoilusta. Tappoliikkeiden ja piilosta piiloon suhahtelun vaatima wiikapulan heiluttelu tuntuu rekisteröityvän vähän miten sattuu, mistä seuraa virheitä helpoissa tilanteissa. Kontrollien kanssa oppii elämään, vaikka yhdessä nihkeästi toimivan kameran kanssa ne potkivatkin tunnelmaa päähän.
Tekniikkapuolella ei juhlita. Shadow Assassins näyttää komeimmillaankin kakkospleikkariaaniselta. Väripaletti on tympeä sekoitus harmaata ja ruskeaa, hahmojen animaatiot kankeita ja mallit yksinkertaisesti rumia. Onneksi musiikkia voi kehua: japanilaisilla perinnesoittimilla maustetut pop- ja rock-palat ovat paikoitellen todella mainioita.
Vihollisten tekoäly on vielä aivan oma lukunsa. Immersio imee kurkipotkua joka kerta, kun vartijalta jää huomaamatta kahden metrin päässä kirkuen kuoleva kaveri. Tapettujen toverien raadotkaan eivät tunnu pahemmin pahiksia hetkauttavan. Ainoa poikkeus on viholliskaartin komentaja, haarniskoitu samurai, joka superaisteillaan haistaa ninjan jokaisen liikkeen parinkymmenen metrin säteellä.
Tenchu: Shadow Assassins on pohjimmiltaan toimivaa hiippailua, mutta se olisi kaivannut lisää kehitysaikaa erityisesti raivostuttaviksi äityvien kontrollien hiomiseen. Kuolettava kuurupiilo toimii ajoittain näinkin, mutta tarkemmalla hiomisella peli olisi voinut livahtaa myös suoraan Wiin toimintapelien kärkikastiin. Tosin melkein erinomainen -fiilis on piinannut Tenchu-sarjaa koko sen olemassaolon ajan.
70
