Terraria (Xbox 360) – Terra Nova

Yksisarvinen näyttää söpöltä, mutta on vaarallinen.

Kuinka monessa hiekkalaatikkopelissä pääsee oikeasti leikkimään hiekalla? Terrarian terraariossa mahtuu puuhaamaan.

Konsolidiktatuurien AAA-miliisien puristuksesta nousevat indie-sissien vapauden ylistyslaulut ovat aina, noh, vapauttavia kokemuksia. Andrew Spinksin ja Finn Bricen alunperin tekemä Terraria on kaksiulotteinen toiminta- ja tasoloikkapainotteinen rakentelupeli. Terrariassa satunnaisesti luotua palikkamaailmaa saa vapaasti muokata toiminnallaan, ja maan uumenista löytyviä raaka-aineita voi ja pitää jalostaa eteenpäin.

Terrarian insinöörisoturin ensimmäinen harjoitustyö on pieni mökki, joka tarjoaa suojaa yöllä vaeltavilta hirviöiltä. Itse rakennetut seinät, katto ja ovi pitävät limaklimpit, zombit ja lentävät demonisilmät loitolla. Jos limahirviön raadon yhdistää puuhun, syntyy soihtuja ja valoa säkkipimeään yöhön. Opettavaisten alkumuodollisuuksien jälkeen viihdyin päiväkausia kaivamalla käytäviä sinne sun tänne, arvokkaiden ja pimeydestä houkuttelevasti kimmeltävien malmiesiintymien perässä.

Raudan syntysanat

Havahduin varuste- ja työkalupäivityksiin pikkuhiljaa, kun en halunnut kyhjöttää koko yötä kädet taskussa mökissä. Ruuvipenkin ääressä kivestä, puusta ja soihduista syntyy malmin sulattamista varten ahjo. Raudasta tehdään alasin ja kappas vaan, alasimella voikin tehdä vaikka mitä syvyysmittarista kelloon. Ei muuta kuin kiireen vilkkaa takaisin maan alle raaka-aineita keräämään.

Terraria kutittelee mukavasti sisäistä insinörttiäni. Arkilogiikka ilahduttavan usein toimii: hiekasta saa esimerkiksi lasia. Tästä ja muiden oivallusten ruokapöytäselityksistä sain tosin osakseni vain pään pudistelua ja ymmärtäväistä hymyilyä, mikä on laatupelin takuuvarma merkki. Kehityspuu on kasattu näppärästi niin, että tuntee itse keksineensä uuden tuotteen, kun tekee rautaketjun tai jonkun muun tuotevalikoimaa laajentavan jutun.

Käyttöliittymä on boksilla sujuva, kunhan liipaisimien väärin muistaminen lopulta loppuu: pienemmät liipaisimet vaihtavat pääsivuja, isommat alasivuja. Ainoat varsinaiset harminaiheet olivat varusteiden pikavalinnat ristiohjaimessa, sillä ne pitää asettaa joka latauksen jälkeen uudestaan.

Laatikon vaarallinen hiekka

Terraria ei tietenkään ole pelkkää talojen, linnojen ja kerrostalojen kasaamista, vaikka raksahommien viilaamiseen uppoaa helposti ikuisuus. Parempien työkalujen, aseiden ja panssareiden tuottaminen buustaa sankarin iskunsieto- ja iskukykyä. Huolellisella keräilybisneksellä hankitaan lisää osumapisteitä ja manaa.

Parempia ominaisuuksia ja tehokkaampia aseita tarvitaan hirviöitä vastaan. Aseet tähdätään vasemmalla tatilla tarkasti haluttuun suuntaan, mutta lyömäaseiden sihtaamisella ei ole väliä: sankari huitoo miekalla laajassa kaaressa. Työkalut, kuten kirves ja vasara, kelpaavat hätätilassa aseeksi. Jouskarit, puhallusputket ja muut ampuma-aseet kuluttavat kuteja, mutta niitä voi aina askarrella lisää, jos löytötavara ei riitä. Tusinahirviöt turvautuvat pääasiassa hakkaa päälle -taktiikkaan, joten selkä seinää vasten puolustautumalla pärjää hyvin. Jos seinää ei ole, sellaisen voi rakentaa.

Hirviöt eivät ole Terrarian ainoita vaaroja. Hukkuminen uhkaa, jos puhkaisee varomattomasti kookkaan vesitaskun pohjan kaivoksessaan. Hiekka on vettä vaarallisempi elementti, sillä se rymähtää alaspäin, jos mikään ei tue sitä pohjalta. Tunnelin katon varmistaminen kivellä on viisas varotoimi. Kaivaminen hoidetaan joko suurpiirteisesti etusektorissa paikkaa vaihtavalla pikaosoittimella tai hiirimäisen pikkutarkalla osoittimella. En halunnut hutiloida, joten en käyttänyt pikaosoitinta juuri lainkaan.

Terrarian viehättävin piirre on, että tavoitteensa saa päättää itse. Kaivaudunko maailman pohjalle vai kiipeänkö taivaaseen tai ehkä rakennan linnan? Myös peli asettaa tavoitteita, joiden täyttäminen palkitaan. Kylään saapuu kauppiaita ja muita tekoälyhahmoja, jos heille väsää valmiiksi asuintilat. Jos oma mielikuvitus ei riitä, boksin saavutuslista ja sankaria tiedonmuruilla avustava opashahmo auttavat alkuun.

Enintään neljän pelaajan tiimirakentelu ja -seikkailu luonnistuu hienosti jaetulta ruudulta. Kavereista on apua etenkin pomomörrien kaatamisessa. Jaetun ruudun peli toimii ilman kompromisseja, mutta grafiikan pienuus edellyttää nenä telkussa istumista tai valtavaa videotykkikoon ruutua. Nettipelejä en pystynyt kokeilemaan, koska niihin saavat osallistua vain kaverilistalaiset. Moninpelin PvP-status säädetään pelaajakohtaisesti.

Terrarian konsoliversio on alkuperäisen pc-painoksen tapaan älyttömän addiktiivinen ja huikean monipuolinen tasoloikkaajan hiekkalaatikko. Pelkkään metallimalmien metsästykseen ja omien mestojen hiomiseen uppoaa ikuisuus. Kun tähän ynnätään vielä omaehtoinen hahmonkehitys ja isojen hirviöiden metsästys, muita pelejä ei tarvitse pariin kuukauteen. Ken hakkuun tarttuu, se hakkuun hukkuu ainakin vapaa-ajallaan.

Petri Heikkinen

90

Lisää aiheesta