Virtuaalivankilasta pakenemiseen ei tarvita mailin mittaista ilmastoitua ja valaistua tunnelia.
Vankilapaossa on tiettyä sankaruuden hohdetta, jota ei himmennä edes kiven sisään joutumisen syy. Humoristinen vankilapakosimulaatio The Escapists ei ota kantaa siihen, miksi oranssi on minulle uusi musta. Tarkoitus on päästä takaisin vapauteen, keinolla millä hyvänsä.
Pelissä on kuusi tasaisesti kovenevaa vankilaa. Riehuminen ja rellestäminen vie vain vaikeuksiin, pakoon pääsee aikaa ja ajatuksia uhraamalla.
Tyylilaji on muodikas 16-bittimäisyys, joka viestittää, että nyt on kyseessä rehti ja tinkimätön indie. Menköön nyt vielä kerran, onhan julkaisijana jo Amigalla kannuksensa hankkinut Team17.
Adebisin keittiössä
Simppelillä tiiligraffalla kuvatuissa vankiloissa on sellien lisäksi kaikkea, mitä vankiloissa nyt yleensä on: ruokala, treenisali, suihkut, henkilökunnan tiloja, työhuoneita ja aidattuja piha-alueita. Ja tietysti paljon lukittuja ovia sekä tavallisia tai sähköaitoja.
Näissä vankiloissa aika ei kulu hitaasti, vaan minuutin sekunnissa. Vankilat noudattavat tarkkoja aikatauluja ja vankien täytyy sopeutua niihin – aamun ja illan nimenhuudot, ruokailut, treeni ja työaika. Vankilan itseään toistava arki tulee nopeasti tutuksi. Mutta niin pitääkin, koska rutiinit ovat pakoartistin puolella. Paikat on syytä tutkia huolella: Järkevä pako perustuu minimoituun työmäärään, sillä vaivalla väsätyt työkalut kuluvat käytössä. Jännittäviä peliliikkeitä, kuten sellin seinän puhki rapsuttamista ruokalasta nyysityillä muovilusikoilla, ei kannata tehdä partioivien vartijoiden silmien alla.
Tarvittavat esineet varastetaan tai tehdään itse. Vangit ja tietysti vartijat kantavat mukanaan kaikenlaista roinaa, joka ei yleensä ole suoraan minkään väärtiä. Saippuapala ja sukka, hei, näistähän saa alkeellisen nuijan! Se tulee tarpeeseen, sillä useimmat asukit eivät luovu tavaroistaan edes rahaa vastaan. Roinaa on tietysti myös kaapeissa ja laatikoissa, mutta ne eivät ole yleisissä tiloissa.
Craftauksessa korkeintaan kolmesta esineestä luodaan jotain uutta: kahdesta viilasta ja jeesusteipistä syntyy (kehno) leikkuri. En keksinyt tätä(kään) itse, sillä monet esineresepteistä ovat aivan liian abstrakteja. Rakentelu ei vaadi työpöytää, eikä siihen kulu pelimaailman aikaa. Taskuihin mahtuu koosta riippumatta kuusi esinettä, loput arveluttavista kamoista pitää säilöä sellin tilavaan pöytään. Se on sitten oikea sellintarkastusmagneetti.
Yritys ja erehdys
Tötöilystä jää kiinni ja nopeasti, mutta seuraamusten epäjohdonmukaisuus ja välittömyys rikkoo jännitykselle olennaista immersiota. Otetaan vaikka reiän viilaaminen aitaan (tyhmästi päivällä): joka kerran kun vetäisin viilalla, vartija ampui minua. Odotin hetken parantumista ja viilasin taas, pam! Jos hän ampui kerran liikaa, ”kuolin”, mikä tarkoittaa kolmen päivän eristystä. Sitten kun aukko oli valmis, se havaittiin vaikka paikalla ei ollut ketään. Sain teksti-ilmoituksen ja lensin suoraan kolmeksi päiväksi eristysselliin menettäen tietysti laittomat kamani. Vaikka päivällä leikkaaminen on pöljä idea, kai se nyt silminnäkijöitä vaatii?
Minua harmittaa, kun joudun vilkuilemaan wikejä päästäkseni pelaamisen makuun. Homma meni heti wikeilyksi, koska en hoksannut mitään, vaikka ensimmäisen Center Perks -vankilan pitäisi olla helppo lämmittelykierros. Syytän kädettömyydestäni lyhyttä tutoriaalia, joka esittelee maailman toimintalogiikan turhan pintapuolisesti. Ehkä se on tehty itse keksiminen on kivaa -tarkoituksella, mutta minä en päässyt menoon mukaan näin kevyillä eväillä. Tai sitten olen vain vanha, tyhmä ja kaavoihini kangistunut. Kun nettitutkailun jälkeen sain juonen päästä kiinni, myös hupikäyrä alkoi nousta.
Vaikka kuinka yritin rakastua vankilapakoihin, The Escapists ei imaissut mukaansa. Pulssi nousi mukavasti, kun olin saamassa jotain lopulta aikaiseksi, mutta se ei korvannut pitkiä toiston, haparoinnin ja/tai wikeilyn tylsistyttämiä pätkiä ennen sitä. Vapaus toilailla on tietysti aina jees, seuraahan siitä huvittavaa emergenssiä. Kaveri halusi jesseteippiä, toimitin teipin ja sain palkkion. Hän sai välittömästi toiselta vangilta turpiinsa, eikä tajuton mies teippiä kaipaa. Jep, we have this thing called reilu meininki.
Paljon puhutaan, että ei se pelin kuori, vaan ydin, mutta olisin jaksanut takoa päätäni tiiliseinään pitempäänkin, jos ulkoasu olisi tyylikkäämpi. The Escapistsin mukarosoinen amigamaisuus alkaa olla jo niin nähty, tehkää vaihteeksi hyvää retro-grafiikkaa. Pc ja uudet konsolit ovat muutenkin outoja alustavalintoja, The Escapists istuisi paremmin Vitan tai 3DS:n pirtaan.
Chris Davisin The Escapists vaatii toiston ja työkalujen grindaamisen sietokykyä, jotta siitä pystyy nauttimaan täysin rinnoin. Nokkeluus vähentänee toiston tarvetta, mutta en ollut tarpeeksi nokkela. Viihdyin pakosuunnitelmien kokeilun parissa, mutta toisaalta myös tympäännyin turhan usein. The Escapistsiin saa maksullisia delsuja, kuten legendaarisen Alcatrazin, mutta en jaksanut paeta kaikista vakiovankiloistakaan. Taitaa olla parempi, että pysyn kaidalla tiellä.
The Escapists
Arvosteltu: PS4
Saatavilla Xbox One, PC
Mouldy Toof Studios/Team17
Versio: Myynti
Moninpeli: Ei
Ikäraja: 7
79
