The Floor Is Jelly - Tramppataivas

Maasto joustaa melkoisesti.

Kauan sitten videopelin nimestä saattoi päätellä mistä pelissä on kysymys. Syystäkin, koska usein ostoperusteena oli vain nimi ja kansikuva. Ian Snyderin  indie-tasoloikka The Floor Is Jelly noudattaa pitkästä aikaa vanhaa kaavaa. Lattia on lupsakasti tytisevää hyytelöä, juuri kuten nimi lupaa. Eikä vain lattia, myös seinät ja katot joustavat.

Tarina on abstrakti, ellei peräti olematon. Nimetön pikkumöykky yrittää loikkia hyytelöisesti löllyvän 2D-maailman kenttien lähdöstä maaliin. Vaan eipä tiukan toiminnan kautta elävä tasoloikka muuta kaipaakaan.

Polvet hyytelönä

Suoraviivaiset kontrollit ovat yhtä vähäeleisen toimivat kuin kerronta: vasen, oikea ja hyppy. Pieni sankarimöntti kykenee yllättävän vivahteikkaaseen loikintaan, sillä jokainen pinta on trampoliini. Hyppyyn tulee reilusti lisää korkeutta ja/tai pituutta, kun sen ajoittaa hyytelöisen alustan ylöspäin heilahdukseen. Samalla systeemillä pystysuoria seiniä ylöspäin pomppiminen tai niistä pitkälle sivusuuntaan loikkaaminen onnistuu vaivatta. Tramppamaisesta alustasta huolimatta loikat ja hyppy-yhdistelmät ovat helposti ennakoitavissa. Pitkät pomput ja simppeli sankari nostivat mieleen kaikuja kasaripelistä Bugaboo the Flea, jossa yritettiin loikkia isosta luolasta kirpulla ulos.

Hyytelömäisen löllyvä teema kantaa pelin läpi. Edes kenttien järjestys ei ole kiinteä, vaan kolmen kentän niput voi läpäistä haluamassaan järjestyksessä. Pieniä etenemispulmia sisältävät normikentät ovat useimmiten joka suuntaan avoimia ja niistä putoaa helposti pois. Putoilulla ei pidemmän päälle ole väliä, koska elämiä ei lasketa ja sankari palautetaan mokan jälkeen aina lähellä sijaitsevalle edelliselle ikkunalle. Vaikeustaso ailahtelee jonkin verran, mutta samasta syystä sekään ei minua häirinnyt.

Käärmemäinen savukiehkura johdatetaan kenttäkokonaisuuden pääovelle.

Epäterveellinen hyytelö

Uusia elementtejä esitellään pikkuhiljaa muutaman kentän välein. Piikkiköntit posauttavat sankarin kosketuksesta atomeiksi. Vesi aiheuttaa lähinnä viihdyttäviä ongelmia, ei niinkään kuolemia. Pitkää pudotusta veteen seuraa yhtä syvä sukellus, joka lopulta sinkoaa taas pikkuhepun korkealle pinnan yläpuolelle. Kaikki pulmatilanteet liittyvät maali-ikkunan tavoittamiseen. Tuumaile hetki ja kun ratkaisu ennen pitkää löytyy, suunnitelman toteuttaminen vaatii vielä taitavia hyppykombinaatioita.

Loppua kohden mietintämyssyä ruuvataan jatkuvasti tiukemmin päähän. Kosketuskytkimillä käännetään palikoita 90 astetta oikealle tai vasemmalle, mikä avaa ja sulkee reittejä. Vesisateen taas pitää osua valkoisiin kukkiin, mutta toisaalta kissakasvit eivät saa kastua. Homma menee todella kieroksi, kun vastaan tulee palikat, jotka muuttuvat osumasta fyysiseksi, mutta tyhjenevät ääriviivoiksi heti kun niiltä poistutaan, jolloin ulkopuolen ohella sankari liikkuu palikoiden ”sisällä”. Painovoimaakin muutetaan, kuinkas muuten.

Nokkelien jippojen ei pitäisi nyrjäyttää kenenkään aivoja, koska minäkin selvisin niistä. Kentissä ei liiku vihamielisiä ötököitä, ainoastaan ystävällisiä sammakoita, mikä helpottaa ratkaisujen hakemista huomattavasti. Tunnelma on rento eikä nopeutta tarvita, ellei sitten tavoittele kaikkia saavutuksia. Vaikka perinteisiä vihulaisia ei nähdäkään, Disasterpeacen fiilistä tihkuvat taustabiisit ja harvat, mutta loppuun asti tuumaillut ääniefektit pitävät jännitettä kivasti yllä.

Tasoloikkatoiminnan tempo ja rakenne tuo mieleen Super Meat Boyn ja N+:n, joissa kuollaan usein, mutta aloitetaan uudestaan läheltä ongelmapaikkaa. The Floor Is Jelly ei tosin ole lähimainkaan yhtä vaikea. Arcadetikkuni pysyi tukevasti pöydällä ja orastava kaljuni ei laajentunut yhtään neliösenttiä. Pienellä yritteliäisyydellä loppu saavutetaan (jo) kolmen pelitunnin paikkeilla. Kaikki oleellinen ideasta nähdään viimeistään psykedeelisiin sfääreihin nousevan finaalin jälkeen. Pulmaelementtien jämäkämpi yhdistely, ja samalla muutamalla tunnilla venyttäminen, ei olisi haitannut yhtään, sillä keinotekoisten saavutusten metsästäminen ei ole minun juttuni.

The Floor Is Jelly on yksinkertaisen tyylikäs ja tiivis yhden asian pulmatasoloikka. Se on yksi omaperäisimpiä tasoloikkia vähään aikaan ja miellyttävä poikkeus retrohtavien tasoloikkien lomassa.

 

PC

thefloorisjelly.com

Ian Snyder

Testikone: i5, 8Gt RAM, 2Gt Radeon 240 R7

Versio: Myynti

Moninpeli: Ei

Hinta: 9,99€ (Steam)

Ikäsuositus: ?

85 + Pelit suosittelee

 

85