Analogisena aikana ajettiin Märklinin junilla ympyrää joulukuusen ympäri. Tai ainakin haaveiltiin siitä. Mutta digiaikana junahullun kunniahimo siirtyy paaaljon isompiin ympyröihin!
Sellainen on junaratojen voima, että yksi ysärin kovimmista peleistä, liikenneverkon rakentelu Transport Tycoon, viehättää vieläkin pelaajia. Tosin pääkunnia tästä kuuluu ilmaiselle OpenTTD-projektille, joka pitänyt pelin hengissä ja toimivana. Vanhan liiton 2D-grafiikka ei ole estänyt Transport Tycoonia olemasta genrensä koukuttavin peli, vasta Colossal Orderin ensipeli Cities in Motion uskalsi haastaa sen, sekin pienemmässä mittakaavassa.
Kuljetuspelien kuninkaan Chris Sawyerin haihatellessa mobiilirintamalla muut puhaltavat hänen ikiklassikkonsa henkeä 3D-aikaan, toki ilman Tycoon-päätettä, koska se merkitsee nykyään halvalla väännettyä rupupeliä. Transport Fever onkin heti raiteillaan, sillä peli on jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle joukkorahoitetulle Train Feverille, eli pohjatyö on jo tehty..
Transport Fever on skaalaltaan Citiesia lähempänä Tycoonia. Kuljetuskuumeessa työstetään omaa kuljetusverkostoa kaupunkien, tehtaiden ja raaka-ainevarastojen välille, niin raiteilla, teillä, veden päällä kuin taivaissa. Pääfokus on toki junissa.
Ich bin ein Fleischmann!
Transport Feverin punainen päälanka on siis junarataverkoston rakentelu. Jos tykkää askarrella ja nauttii pikku junien seuraamisesta, Transport Fever ei ihan hetkessä laskekaan käsistään, sillä realistisempaa junaradan rakentelua ei muista peleistä löydy.
Aikajana kattaa jopa 150 vuotta kuljettamisen historiaa. Se alkaa hevoskärryistä, noista ihmiskunnan ensimmäisistä ajoneuvoviritelmistä, plus kävelyvauhtia kulkevista höyryvetureista ja päätyy luotijuniin, suihkukoneisiin sekä matalalattiabusseihin.
Erilaista kalustoa on jo nyt reippaasti yli sata ja modeilla valikoima vain kasvaa. Kartta generoidaan satunnaisesti, tyypiksi voi valita Euroopan viheriöt tai Yhdysvaltojen hiekka-aavikot. Kalusto on kummallekin tyypille mukavasti omansa.
Asutusalueiden ympärillä ovat teollisuus- ja kauppa-alueet, joilla on omat erikoisvaatimuksensa kehittyäkseen. Pelaajan tehtävä on roudata materiaalia tuotantolaitoksiin, ja niiden tuotteet kaupunkeihin. Osa tuontantolaitoksista hyväksyy eri raaka-aineiden yhdistelmiä, mikä antaa liikkumavaraa. Kuljetuslinjojen pituudella ei ole enää rajoja, vaan tavaraa saa nyt kuljettaa kartan päädystä toiseen jos niin haluaa.
Perinteisen hiekkalaatikkopelaamisen lisäksi Transport Feverissä on kaksi haastavaa seitsemän tehtävän kampanjaa. Niissä menoa höystetään tarinaelementeillä. Jenkeissä esimerkiksi mahdollisia junaväyliä tukkivat intiaanien maat, jotka ajan hengen mukaisesti voi joko kylmästi ryöstää tai ostaa huijaten. Kaupan päälle käydään vielä keräämässä natiiveille turhat kultakimpaleet omaan taskuun.
Koska vanhaan aikaan kaikki oli kurjaa, henkilökunta lakkoilee ja lainaraha on tiukalla. Vähänkin tanakammalla vaikeustasolla kuljetusfirman pomo joutuu seuraamaan budjettia jo tosissaan. Sillä kun kello käy ja kehitys kehittyy, kaluston ylläpitokulut nousevat ja jos tuotot eivät pysy perässä, rikaskin yhtiö voi romahtaa hetkessä.
Orkkis-Tycoonin tavoin pelaajan tekemiset vaikuttavat kaupunkien kehitykseen ja tehtaiden tuotantoon, ja pitäähän jengin myös liikkua. Ihmismatkustajista osa valitsee nopeimman linjan, toiset tyytyvät halvimpaan vaihtoehtoon, näiden mukaan sitten tempoillaan.
Bros before 1:87 HO’s
Train Feveriin verrattuna rakentelua on sujuvoitettu huomattavasti. Raiteet yhdistyvät monipuolisemmin, voivat ylittää toisiaan ja leikata teitä viistosti. Junakuninkaan kannattaa mukailla maaston korkeuskäyriä, sillä maan muokkaus, sillat ja tunnelit ovat edelleen tosi kalliita ratkaisuja. Ja nuukailu näkyy junien vauhdissa, koska nopeus tottelee armotta fysiikan lakia, eli jyrkät kaarteet ja ylämäet saavat veturin puuskuttamaan. Eikä se katso ikää: luotijuna joutuu hidastamaan kaarteissa ihan siinä missä vanha höyryveturikin.
Simuloinnin seurauksena rautatieverkostosta tulee hyvin aidon oloinen, aina isoja ratapihoja myöten. Veturien kääntöpöytää ei sentään ole, junat teleporttaavat oikein päin pääteasemalla. Kun (tai jos) oppii käyttämään opastimia, samoilla raiteilla saa kulkemaan useita junalinjoja. Ja asemien väliin voi pykätä reittipisteitä, jotta hitaimmat rahtijunat saa kätevästi pois luotijunien tieltä. Junalinjat osaavat automaattisesti kiertää skipattavat juna-asemat, jos vierellä kulkee ohitusraide.
Siinä se pelin sydän onkin, mahdollisimman ruuhkaisen mutta silti sujuvasti vetävän raideverkoston rakentaminen ja päivittäminen. Mitä lähemmäksi aika kulkee nykypäivää, sen enemmän matkustajien määrä vain kasvaa, ja junien ylläpito maksaa. Rahaa palaa kun asemat täytyy mitoittaa pitemmille, tuottavammille junille. Toki ne vuoden 1850 raiteet vaativat päivitystä uudempiin, ja kun sähköveturit keksitään, raiteet pitää myös sähköistää. Siipiopastimien tilalle tulee valo-opastimet, joskin niiden ero taitaa olla lähinnä kosmeettinen.
Se kaikkein Märklin junapeli
Toteutus on erinomaista, kalusto on mallinnettu viimeisen päälle yksityiskohtaisesti vastaamaan esikuviaan, ja junavaunuissa näkyvät niin rahti kuin matkustajat, tarpeen mukaan animoituna. Hintana ruuhkaiset juna-asemat panevat ruudunpäivityksen koville.
Käyttövuosien kertyessä kaluston tekstuurit muuttuvat uutuuttaan säihkyvistä pinnoista likaan ja ruosteeseen. Tylsästi kalustoa ei tarvitse lainkaan huoltaa. Päivittämisen saa linjakohtaisesti määriteltyä automaattiseksi, jolloin vanhentunut kalusto vaihtuu lennosta haluttuun uuteen.
Suorituspelaaminen voi käy pitemmän päälle tylsäksi, jos rahavirta pysyy jatkuvasti plussalla. Siksi onkin sääli, että Transport Feveristä ei löydy moninpeliä tai edes tekoälyvastustajaa, minkä jo kantaisä Sid Meier’s Railroad Tycoon herran vuonna 1990 tarjosi. Lohduksi Steam Workshop tarjoaa jo kasoittain eri maiden klassisia vetureita, vaunuja ja muita ajoneuvoja, laatu on yllättävänkin hyvää. Lisäksi löytyy asemia ja muita rakennuksia, erilaista kasvillisuutta, karttoja, karttageneraattorin viritystä ja paljon muuta kivaa.
Transport Fever on vanhan klassikon onnistunut päivitys, se on kuin se lapsuuden legendaarinen Märklin-pienoisrautatiepaketti, jota en koskaan pukilta saanut.
H0 1:87
