Trials Fusion – Mopomiehen identiteettikriisi

Kuskia ja mopoa voi kustomoida (huomaa uusintayrityksen määrä).

Epäonnistuminen on muodikasta, vakuuttelen itselleni, kun mokaan samaan paikan 333 kertaa putkeen. Eikä peli edes ole Dark Souls 2.

Suomalaisen RedLynxin Trials Fusion -taitomopoilu on sarjan debyytti ranskalaisen Ubisoftin leivissä, mikä laajentaa alustavalikoimaa PS4:n suuntaan. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Trials Evolution oli ja on likimain täydellinen Trials-paketti, joten odotukset ja vaatimukset Trials Fusionin suhteen ovat sekä kivikovat että kohtuuttomat.

Minut on tosin helppo vakuuttaa. Olen fanittanut ”helppo pelata, vaikea hallita” -mantraa toistavaa sarjaa Trials HD:sta lähtien, vaikka en olekaan mikään maaginen kuski. Miellän RedLynxin hittisarjan tosin enemmän normista poikkeavaksi tasoloikaksi kuin trialmotskarin ajamiseksi. Prätkää ei ohjata sivusuunnassa ja ajokki tykkää ilmalennoista, mikä on omiaan vahvistamaan tasoloikkafiiliksiä. Miehen ja mopon hallintaan tarvitaan vain kaasu, jarru, oikealle ja vasemmalle nojaaminen. Plus uutena jippona kuski temppuilee toisella tatilla.

Yksinkertaisista kontrolleista irtoaa mehevän hienovaraisia nyansseja, sillä liioittelevat fysiikan lait ovat realistisia ja johdonmukaisia. Tilanteita voi ennakoida, mikä on tärkeää  monimutkaisissa paikoissa. Kiihdytys keventää eturengasta ja nojaaminen muuttaa painopistettä, jolloin keula esimerkiksi nousee tai laskee ilmassa. Nopeat eestaas-nykäisyt pyörän jousitus palkitsee hyndähyppyjä tehostavilla reaktioilla. Vauhdin säilymiseen tai tarpeen tullen tyssäämiseen vaikuttaa luonnollisesti myös lentoonlähtökulma, alastuloasento ja alustan kaltevuus.

Ja kaltevuutta Trialsin radoissa on aina piisannut,  Fusion ei ole mitään kerran vuodessa Urheiluruudussa näkyvää trialia. Vertikaalisesti koukeroisissa radoissa on motocrossmaisia vauhtipaikkoja, kasapäin valtavia hyppyreitä ja hengenvaarallisia pudotuksia. Loppupään radat asettavat mopon eteen umpikieroja, dynaamisia toimintapulmia muistuttavia hyppyriyhdistelmiä, kulmikkaita esteitä ja tietysti pystysuoria seiniä. Kädenojennuksena oikean trial-mopoilun suuntaan ajaminen edellyttää tasaisesti nousevan käyrän mukaan malttia, ajoitusta, prätkän ajo-ominaisuuksien tuntemusta ja suoritusvarmuutta. Ajamista verrataan reaaliaikaisesti omiin ja kaverilistan parhaimpiin vetoihin, mikä buustaa kummasti addiktiota.

Epic fail

Radat jaetaan kahdeksaan pikkuhiljaa vaikeutuvaan teemaköntsään, joissa on puolenkymmentä perinteistä trial-rataa, FMX-temppurata ja taitominipeli. Lennokkaiden temppuratojen ideana on tarjota runsaasti paikkoja näyttäville jalat ja/tai kädet irti pyörästä -poseerauksille, joita tehostetaan volteilla. En lämmennyt Trials-sarjan ytimestä loittonevalle showmeiningille, vaikka pyörän hallinnasta siinäkin tietysti on kysymys. Taitopeleissä vastaan tulee muun muassa hupaisaa mopomäkihyppyä ja klassinen ”aja mahdollisimman pitkälle nojaamatta” -kisa.

Vedot palkitaan neljällä mitalitasolla pronssista platinaan. Mitali määritetään läpäisyajan ja kaatumisten määrän mukaan. Vaikka Fusion vaikuttaa keskimäärin vauhdikkaammalta (helpommalta?) kuin Evolution, viimeistään puolivälin jälkeen on pakko palata alkupään lämmittelyratoihin hamstraamaan mitaleja, että saa kaiken auki. Nopeuden kasvattaminen nostaa tietysti virhepotentiaalia eksponentiaalisesti, mutta suorituksen hiominen parempien mitalien ja kaverien kepittämisen toivossa on pohjimmiltaan miellyttävämpää puuhaa kuin vaikean radan maalin tavoittelu hampaat irvessä ja rystyset valkoisena.

Tavoitteluksi se myös extreme-radoissa jäi. Hard-tason kiduttavissa kikkakomboissa uusintayritysteni määrä nousi jo kolminumeroiseksi, mutta Kiesus, Maaria ja Joosepin aasi Zundapp, lopputekstien jälkeen aukeavissa extreme-tason masokistiradoissa viileät skillzini yksinkertaisesti pettivät. Ei pysty, ei kykene, 500 yrityksen katto ei vain riitä minulle. En usko, että mikään määrä treeniä auttaa minua näistä sadistisen mielen kukkasista läpi!

Maaliviivaa hamutaan neljällä motskarilla, mönkkärillä ja finaalin jälkeen aukeavalla maastopolkupyörä Rabbitilla. Nuhainen perusprätkä Baggie on hidas, mutta vakaa. Roachissa ja Pit Viperissa on enemmän tehoja: Roachissa on korkein huippunopeus, Pit Viperin kiihtyvyys on joukon räväkin. Letkeästi jousitettua Foxbatia käytetään vain temppukisoissa. Voimakas mönkkäri TKO-Panda ei käytännössä hirveästi eroa mopoista, mitä nyt suurempi massa kääntyy laiskemmin. Superjopo on joukon erikoisin rakkine, sillä alamäissä liu’utaan hurjaa haipakkaa ”kaasua” hölläämällä.

Tulevaisuuteen sijoittuvassa Trials Fusionissa on kuskien kloonaamista sivuava kevyt, mutta sitäkin hämärämpi juoni, jota edistävät ajamisen aikana juttelevat tekoälyt CynDi ja George. Taustoissa ja klassisen tuhoisissa ratojen maalianimaatioissa on tarinasta lisää vihjeitä. Tarina on sinänsä vähän hassu elementti, koska jos haluaisin selvittää asioita, en taatusti trialotrololottaisi perille vaikeimman kautta.

Rahalla saa ja mopolla pääsee

Jäin kaipaamaan Trials Fusioniin ainakin yhtä Evolutionin Gigatrackin kaltaista eeppisen pitkää rataa, johon uppoaa hyvin vedettynäkin vajaa vartti. Virallisia ratoja on muutenkin tällä suhteellisen vähän, noin 50, mutta RedLynx on luvannut julkaista (maksullisia) delsuja monta kertaa vuodessa. Laajennuksiin annetaan alennusta kausitiketillä. Ansaintamallin ja sitä myöten Trials Fusionin pitkän aikavälin menestys riippuu pitkälti siitä, pysyykö laajennusten hinnoittelu järkevänä.

Trials Fusionissa on edellisten osien tapaan erinomainen editori, jonka ansiosta uusia ratoja ilmestyy päivittäin. Hyvän kaman esiin suodattamiseksi ratakeskuksen päävalikossa on RedLynx suosittelee -lista ja suosion mukaan päivittyviä valikoimia. Rataeditori aukeaa valmiiseen maailmaan, josta voi etsiä hyvän paikan baanalle, jonka jälkeen reitille lisätään esteitä ja tarkistuspisteitä. Editorilla pystyy tekemään kaiken, mitä RedLynx itse tekee, jos vaan jaksaa vääntää. Yritys & erehdys -menetelmää ei ole pakko käyttää, sillä YouTubessa on aiheesta kehittäjien tekemiä opetusvideoita. Delsupaketit tuovat ennen pitkää editoriin lisää esineitä.

Moninpeli jää toistaiseksi Evolutionin esityksen varjoon, sillä samanaikaista nettinelinpeliä voi joutua odottamaan vielä kuukausikaupalla. Paikallisessa moninpelissä neljä mopoa asettuu vierekkäin samanlaisille helpoille radoille ja voittaja tavoittaa luonnollisesti ensimmäisenä maalin – kaatumiset vähentävät pisteitä, millä on muutaman kisan sarjoissa merkitystä.

Trials Fusion on puhdas taitopeli, jossa eteneminen tyssää taatusti rataan x, jos taidot eivät harjoittelusta huolimatta kehity. Ajaminen maistui maukkaalta, sillä hyvää jaksaa aina, mutta pieni eikös tää oo vähän niinq nähty -fiilis nosti välillä päätään. Fusion ei (vielä) ole merkittävästi parempi, eikä varsinkaan laajempi kuin Evolution. Siitä ei tosin pääse mihinkään, että suomalaisten PS4-hallinta jatkuu, sillä Trials Fusion on kevyesti Pleikkarintaman lippulaivan eliittiä. Lisää sitä samaa herkkua, siis, joten tuppi nurin ja keula kohti taivasta.

 

PS4, saatavilla Xbox One, Xbox 360, PC

www.redlynx.com/games/trials-fusion

RedLynx/Ubisoft

Versio: Myynti

Moninpeli: 2-4

Ikäraja: 12

89