Kasarilla muoti ja sota eivät olleet vain viileämpiä, vaan suorastaan kylmempiä. Juuri siihen nojaa uusi Trials.
Trials-kikkamopoilu on pitkään ollut yksi suosikkisarjoistani. Ihminen vastaan kinkkinen rata -teema on yksinkertainen mutta toimiva konsepti. Kiristyvä vaikeustaso realisoituu addiktiiviseksi, vielä kerran -viihteeksi mainiolla motskarifysiikalla ja suoraviivaisilla kontrolleilla.
Trials of the Blood Dragon ymppää asetelmaan tiiviin juonen ja, ohoh, tasoloikka-ammuskelua.
Takatukka hulmuten tulitaisteluun
Verilohharien voimallinen veri ja kasarikliseille naureskelu on tuttu teema Ubisoftin FarCry 3: Blood Dragon -räiskinnästä. Trials of the Blood Dragon revittelee USA vastaan kommunistit -asetelmalla, jossa lähdetään Marsin ”pimeälle” puolelle ja ulko-avaruuteen asti.
Vitsikirja on avattu kasaritoimintaleffojen kohdalta ja överiksi vedetyt käänteet esitetään välianimaatioilla. Vietnamin sota 4 etenee prätkällä ajamisen taustalla ja radiokeskusteluilla. Hymyilin sankaripari Roxannen ja Slayterin letkautuksille usein.
Teemasta huolimatta Trials-sarjan ydintä ei hukattu. Lennokkaat radat ovat kiitettävän dynaamista fysiikalla hassuttelua. Hajoavia paikkoja on melkein jokaisessa kentässä. Mieleenpainuvin hetki on lentävien ydinohjuksien päällä tasapainoilu, eikä kaivosvaunulla vyöryminen hurjissa tunneleissa ole sekään yhtään pöllömpää.
Kentät ajetaan tasan sillä, mitä juoni sankareille antaa. Mopon ohella päästellään menemään krossipolkupyörällä, kahdeksanpyöräisellä miehistönkuljetusvaunulla ja radio-ohjattavalla pikkukaaralla.
Tuttuun tapaan Trialsin rakkineita ei ohjata lainkaan sivusuunnassa, mutta ajaminen on siitä huolimatta kaikkea muuta kuin helppoa. Hurjissa hyppyreissä persiilleen putoamiseen tai nenälleen kippaamiseen on syytä tottua, jos kaasun, jarrun ja kuskin asennon pyhä kolminaisuus ei ole balanssissa.
Trials of the Blood Dragon ei ole perus-Trialia, mikä paljastuu viimeistään silloin, kun sankari vetää pyssyn esiin tai flengaa energialiaanilla rotkon yli. Kentistä räiskitään sotilaita tai pinkkejä muukalaisklimppejä, jotka ohjaavat tykkitorneja. Pyssyttely ja köysi ovat toimivia lisäyksiä ajosapluunaan, sillä toisen tatin hipelöinti ei häiritse kaahaamista.
Trialsin evoluutio?
Kentät ovat vertikaalisesti huikeita, letkeästi rullaavia vauhtibaanoja, juurikin Trials-suosikkejani. Olen aina tykännyt enemmän suorituksen hiomisesta kuin veren maku suussa maalin tavoittelusta, vaikka molemmissa on puolensa. Trials of the Blood Dragon on selvästi helpompi kuin normi-Trials, radat ovat pahimmillaan vaikeaa mediumia tai korkeintaan alkupään hardeja. Teknistä ajamista jousitushyppyinen ja muine kikkoineen tarvitaan aika vähän. Keskiverto Trials-kuski (hep!) läpäisee setin viimeistään toisena iltana.
Trials on tavallaan tasoloikkaa motskarilla, mikä lienee innoituksena Trials of the Blood Dragonin tasoloikkakentille, jossa hahmo juoksee kenttiä läpi. Mutta. Kun yhtälöstä eliminoidaan mopoilu, käteen jää vain geneeristä ammuskeluloikintaa. Juoksentelun tuntuma on ilmavan pumpulinen ja etäinen. Tempo ja intensiteetti lässähtivät joka kerta, kun pitkälti staattisten vihujen mutkistama tasoton (että olen hauska) loikinta alkoi.
Perinteinen tasoloikkiminen pätkii ikävästi ajamiskenttiäkin, jolloin suoritusten hiomisesta menee maku, kun kaasuttelusta hypätään tylsän tasoloikan endless runiin. Pätkät eivät onneksi ole vaikeita, joten niitä ei tarvitse toistaa muuten kuin paremman arvosanan toivossa, mikä on toki tärkeä osa Trialsien viehätystä.
Tarinavetoisuus ja vahvat teemat ovat erinomaisia keinoja viedä Trialsia uusiin suuntiin, sillä itse ajaminen on hiottu huippuunsa jo kauan sitten. Tasoloikkailu olisi pitänyt hylätä jo suunnittelupöydälle mutta viimeistään pelitestaukseen.
Trials of the Blood Dragon on jakomielitautinen tapaus: Trials-kaahailu on täyttä timangia, mutta tasoloikkailu, voi hitsin pimpulat, kasvatan pelaamista mieluummin vaikka takatukan.
Trials of the Blood Dragon
Arvosteltu: PS4 Saatavilla: Xbox One, PC
RedLynx/Ubisoft
Moninpeli: 2-8
Ikäraja: 16
80
