Lehdissä pohditaan yleensä tietokonepelien vaikutuksia lapsiin ja nuoriin, mutta lokakuun 14. päivän Iltalehti käänsi huomion työpaikkapelaamisen aiheuttamaan työn tuottavuuden laskuun. Ovatko tietokonepelit osasyyllisiä maailman talouslamaan?
Iltalehden toimittaja Pekka Virolainen on käyttänyt lähteinään kahta amerikkalaista talousjulkaisua eli Business Weekin Amerikan painosta sekä Information Week -lehden tekemää haastattelututkimusta. (Tämän tutkimuksen luulisi muuten vakuuttavan viimeisenkin tuomaksen, että pelaaminen ei ole lapsellista puuhaa.) Vain 28 prosentissa tutkimukseen osallistuneista toimistoista ei pelattu tietokonepelejä. Kotona jälkikasvuaan pelaamasta kieltävä isä tai äiti saattaa hyvinkin kuluttaa kahvi- ja ruokatuntinsa Tetriksen kimpussa.
Sinänsä pelaamisen leviäminen kotoa konttoreihin ei ole mikään ihme. Ensimmäinen video- ja tietokonepelien kahvoissa kasvanut sukupolvi on astunut työelämään, ja he kaipaavat luppohetkiensä ratoksi jotain muuta kuin sanaristikon ja kupposen haaleaa kahvia.
Kielletyt leikit
Iltalehti kertoo Business Week -lehteen viitaten, miten jotkut suuret amerikkalaiset yritykset kuten Yhdysvaltain puolustusministeriö ovat kieltäneet pelaamisen työaikana. Lisäksi kerrotaan, että myös eräät suomalaiset yritykset ovat "poistaneet peliohjelmat kaikista työntekijöidensä tietokoneista". Toivottavasti Iltalehti tarkoittaa kuitenkin yritysten omia tietokoneita. Minä en ainakaan ilahtuisi, jos pomo iltana muutamana tulisi sorkkaraudalla kylään ja poistaisi peliohjelmat työntekijänsä tietokoneesta... Joka tapauksessa olisi kiintoisaa tietää, mitä ja kenen asentamia pelejä yritykset ovat koneistaan poistaneet.
Business Week mainitsee myös nimeltä eräitä työtehoa nakertavia "suosikkipelejä" eli Asteroidsin, Space Invadersin ja Centipeden. Lehden kuvassa komeilee Windowsin pasianssi, joka on levinnyt Windowsin mukana liki 50 miljoonaan koneeseen. Iltalehden kuvista voi vastaavasti tunnistaa mustavalkoisen palikkatetriksen sekä Mah joongin. Ovathan nämä kaikki toki pelejä, mutta kaikesta päätellen niin Business Week kuin Iltalehtikin on täysin pihalla tietokonepelimarkkinoiden nykytilasta. Onneksi kukaan ei ole vilauttanut heille Civilizationin tai Wing Commanderin kaltaisia koukkuja, joiden uhreja on uhkailtu muun muassa avioerolla.
Information Week -lehti on haastatellut tutkimuksessaan 200 yhdysvaltalaista tietojärjestelmäpäällikköä. Tulosten mukaan 16 prosentissa toimistoista pelataan useita kertoja päivässä, 42 prosentissa pelataan useita kertoja viikossa, ja vain 28 prosenttia "jätti leikkimisen kokonaan väliin", kuten Iltalehti asian ilmaisee. Itse asiassa Iltalehti toistaa Business Weekin virheen ja puhuu haastateltujen omasta pelaamisesta, kun itse haastattelussa käytetään sanamuotoa: "How often are computer games played at your office?" eli "Kuinka usein toimistossanne pelataan tietokonepelejä?". Valitettavasti mistään ei käy ilmi, tarkoitetaanko kysymyksellä kunkin työntekijän henkilökohtaista vai kaikkien työntekijöiden yhteistä pelitaajuutta.
Suomi nousuun
Tietokonepelien suurimmaksi ongelmaksi nähdään pelaamiseen kulutetun ajan vaikutus tuottavuuteen: "Niiden yritysten joukko, jotka uskovat tietokonepelien vähentävän stressiä ja lisäävän työtehoa, on jäämässä vähemmistöön." Tai kuten Windowsin pasianssin ohjelmoinut Wes Cherry toteaa Business Weekin haastattelussa: "Minusta on hauska ajatella olevani osittain vastuussa lamasta." Information Weekin haastattelemista tietojärjestelmäpäälliköistä puolet oli kuitenkin sitä mieltä, etteivät tietokonepelit vähennä tuottavuutta.
Työpaikkapelaamisen aiheuttamia ongelmia pahentaa Iltalehden mukaan se, että "pelien valmistajat ovat tehneet kiinnijäämisen riskin pieneksi". Peleihin on voitu ohjelmoida näppäin, jolla pelin saa piiloon siksi aikaa, kun pomo kurkkii olkapään takana. Business Weekin esimerkkinään käyttämän Pinball-pelin "boss"-näppäin on kuitenkin Windowsin toiminto, joka löytyy mistä tahansa Windows-ohjelmasta.
Business Week tietää myös kertoa, että joidenkin pelien boss-näppäin tuo esiin valenäytön, joka muistuttaa taulukkolaskentaohjelmaa. Sitä Business Week ei sen sijaan tiedä, että moni näistä valenäytöistä on pelkkä vitsi: laskelman otsikkona on kissankorkuisin kirjaimin esimerkiksi pelin tuottaneen yrityksen nimi, ja taulukkoon on koottu pelien myyntilukuja.
Niin ja bossithan eivät pelaa. Muistuu mieleen tapaus, jossa erään suomalaisen yrityksen johtaja soitti epätoivoisena ja tiedusti, miten Leisure Suit Larry saa ne halvatun e-pillerit käsiinsä. Yrityksen nimen olen vannonut unohtavani, mutta antamani vinkki käynnisti viikon ajan seisseet työt. Pääkonttorin henkilöstö toimitusjohtajaa myöten ei ollut viikkoon tehnyt muuta kuin metsästänyt ehkäisypillereitä.
Eli kyllä tietokonepelit voivat ongelma olla siinä missä hiihdon MM-kisatkin. Vai eikö teidän työpaikallanne muka kokoonnuta joka talvi kahvihuoneen television ääreen kisoja vahtaamaan? Jos vikaa pitää jostain etsiä, niin se on tässä meillä ja Amerikoissa harrastetussa johtamiskulttuurissa: kiireiseltä pitää näyttää, vaikkei mitään tekemistä olisikaan.
Eikä työajan haaskautuminen tai stressin laukeaminen ole suinkaan työpaikkapelaamisen tärkein vaikutus. Iltalehden tai Business Weekin artikkelissa ei mainita sanallakaan viruksia, jotka leviävät kotoa töihin tuotujen levykkeiden matkassa. Esimerkiksi Larryn piraattikopion mukana matkannut pöpö on tehnyt monessa yrityksessä rumaa jälkeä.
Koska henkilökohtaisesti olen vakuuttunut rentouttavan pelituokion siunauksellisuudesta, yritysten tulisi mielestäni keskittyä nimenomaan virusvaaran eikä niinkään pelien torjumiseen. Heidän on huolehdittava siitä, että yritysten koneisiin asennetaan vain alkuperäisiä ohjelmia, olivat ne sitten pelejä eli ei.
Joka tapauksessa suomalaisilla yrityksillä luulisi olevan suurempiakin murheita kuin pelien seulominen koneidensa kiintolevyiltä.
Punaniska saa Laakin
Kuten Pelit-lehdessä 1/93 kerroin, kotimaisilla sarjakuvalehdillä ei ole koskaan mennyt turhan lujaa. Esimerkiksi tammikuussa esitelty Amok lopetti lupaavasti alkaneen juoksunsa heti toisen numeron jälkeen. Onneksi edeltäjien synkkä kohtalo ei ole lannistanut uusia yrittäjiä. Syksyn myötä kauppoihin on kolahtanut peräti kaksi suomalaisin voimin koottua sarjakuvapläystä, Laaki ja Punaniska.
Aiemmista kotikutoisista sarjakuvalehdistä poiketen sekä Laakin että Punaniskan takaa löytyy tunnettu kotimainen sarjakuvakustantaja. Laaki on syntynyt Semicin ja Kalletuotannon yhteisiskusta, ja Punaniskaa kustantaa muun muassa Aku Ankan kustantajana tunnettu Sanomaprint.
Itse asiassa Laaki ei ole kuin puoliksi kotimainen. Suomalaisten sarjakuvapiirtäjien kuten Jopen, Timo Kokkilan ja Wallun tuotosten ohella lehdestä löytyy myös keskieurooppalaista sarjakuvaa. Laakin parhaista ulkomailta ostetuista sarjoista vastaavat Ralf König ja Zep.
Kuten tekijöiden määrästä voi päätellä, Laakin sarjat ovat hyvin lyhyitä, pisimmilläänkin kuusisivuisia. Tarinan puristaminen lyhyeen tilaan on oma taiteenlajinsa, jossa kaikki eivät ole suinkaan onnistuneet. Pahiten tökkii Freddy Miltonin Viljamin maailma, jonka sivut paino on lisäksi onnistunut sotkemaan keskenään. Sen sijaan Timo Mäkelän Juhani Ahon novellin mukaan piirtämä Vanha muisto on silkkaa sametista valettua dynamiittia.
Joka tapauksessa Laakia voi suositella vaativallekin sarjakuvan ystävälle. Lehdes
tä löytyy pari herkkupalaa, jotka ovat jo sinällään kahden kympin arvoisia. Sekavan kannen ei pidä antaa säikäyttää itseään.
Net ken ovat poteneet vieroitusoireita Helsingin Sanomien lopetettua laulavan rääkyvän karjapaimenen eli Punaniskan seikkailujen julkaisemisen, voivat huokaista helpotuksesta. Nyt samaa tuhtia tavaraa on tarjolla 52 sivun paketissa.
Punaniskaa piirtävän Wallunhan luulisi olevan tuttu kaikille Pelit-lehden lukijoille, ja vitsejä ovat sarjan varsinaisen käsikirjoittajan eli Rauli Nordbergin ohella olleet vääntämässä myös sellaiset oudot otukset kuin Nnirvi, J^3 Kukkanen (*) sekä Tuija. Uudessa lehdessä Punaniskan maailmaan ovat tarttuneet myös vierailevat tähdet eli Jussi Tuomola ja Timo Kokkila. Myös Rauli Nordberg on piirtänyt muutaman sivun Punaniskan sivupotkun Törttö-Billin seikkailuja. Hänellä on valitettavasti jo Laakista tuttu tapa jättää sivujen ylä- ja alalaitaan stripin korkuinen marginaali, johon toivottavasti löytyy jatkossa täytettä.
Punaniskan hahmot on luotu alunperin sanomalehtikäyttöön. Lehden parasta antia ovatkin Punaniskan alkuajoilta kierrätetyt stripit, joita olisin kernaasti lukenut enemmänkin. Lehdestä 32 sivua haukkaavan pitkän sarjankin voi yhtä hyvin lukea yksittäisinä vitseinä kuin klassisena tarinana Punaniskan kolmesta koettelemuksesta Dollyn suosioon pääsemiseksi.
Joka tapauksessa on mukava nähdä suurten kustantajien tarttuneen lopulta myös kotimaisten tekijöiden tuotoksiin. Toivottavasti myös lukijat osaavat ottaa nämä uutuudet ostoslistalleen.
*) Minäkö mukamas jäävi kertomaan tästä uudesta, uljaasta, hienosta ja muutenkin erinomaisesta sarjakuvaeepoksesta? Ei, kyllä te jälleen kerran erehdytte henkilöstä.
Haadeksen Veljeskunta jyrää
Toinen MSG:n pyörittämä Olympos-postipeli on sitten saatu 23 kierroksessa kunnialla päätökseen. On aika onnitella voittajia eli Haadeksen Veljeskuntaa, joka Ateenan sivustatuella lopulta ahdisti Herakleionin ja Pelionin veljeshallitsijat antautumaan. Hyvä me! Loppusodassa näytteli ratkaisevaa osaa virallisesti puolueeton Phoenicen kaupunki, joka salaa tuki Veljeskunnan joukkoja - menettämättä itse yhtäkään sotilasta, kaleeria tai kaupunkia!
Myös Pelit-lehden lähettiläänä mukaan soluttautunut Cardian styränki, Veli Oletheros II (*) onnistui tasapainoilemaan mukana loppuun asti. Välistä tilanne oli toki tukala naapurien yrittäessä ajaa Cardiaa sotaan Ateenan kanssa vallatakseen lopulta molemmat taistelun heikentämät valtiot. Onneksi pikainen diplomatia Ateenan Pythagoras I:n kanssa käänsi tilanteen Cardian ja Ateenan yhteiseksi voitoksi.
Erityisen tunnustuksen ansaitsee myös Meliboean hallitsija Darius, joka jatkoi sitkeästi sissisotaansa cardialaisia valloittajia vastaan vihollisen ylivoimasta välittämättä. Hyvä peli ei synny niinkään hyvistä liittolaisista kuin pelin hengen sisäistäneistä vastustajista.
*) Kaikille asiaa kysyneille kerrottakoon, että Oletheros on Sandman-sarjakuvasta tutun tuhon ja sodan inkarnaation muinaiskreikkalainen nimi.
