Kohta pelikonsoli on kuin koru, jonka voi laittaa kaulalle killumaan tai istuttaa hienosti sisutettuun huoneeseen kunniapaikalle. Kuinkas tässä näin on päässyt käymään?
Muutto on mielenkiintoinen projekti, etenkin pelimiehen muutto. Vuosien aikana kämppään kertyy kymmenittäin pelikoneita puhumattakaan muusta särppeestä ja sälästä, rateista, aikansa eläneistä peliohjaimista ja sadoista demolevykkeistä. Kaatopaikan kutsu on tuima ja huima.
Yksi huomio on kuitenkin ylitse muiden: pelikoneet ovat muuttuneet vuosi vuodelta yhä kauniimmiksi ja komeammiksi.
Helpoiten tämän huomaa laittamalla sieltä täältä laatikoista, hyllyiltä ja joskus hyllyjen takaa löytyneet Nintendo Gameboyt ikäjärjestykseen. Ensimmäinen harmaa ja ruma Gameboy lähinnä häkellyttää, Gameboy Colorin kevyempi design ja läpinäkyvät violetit värikuoret herättävät jo kiinnostuksen, Advancen ensimmäinen inkarnaatio vielä huvittaa mutta läppämallinen, kauniin sininen seuraaja miellyttää silmää. DS on sekin muokkautunut salakavalasti ipodmaisen tyylikkääksi näyttelyesineeksi.
Eikä Gameboy ole jäänyt kaunistumisleikissä yksin. Entisaikojen PC oli beigenharmaa, kusenkeltainen iso laatikko, joka kiitos monitorin ja näppäimistön oli makuu- tai olohuoneen nurkan tyrnävin sisustuselementti. Nyt puuceetkin näyttävät kauniilta ja komeilta, metallinhohtoinen litteä näyttö uhkuu tyyliä ja eleganssia. Kannettavia saa jo nahkakuorilla! Enkä maininnut Mäkkejä sanallakaan.
Kohta sisustuslehdissä taulutelevisioalttarin vieressä olohuoneen kunniapaikalla on sävy sävyyn istuvia pelikonsoleita. Kun turhista piuhoistakin on päästy eroon, konsoleita ei toden totta tarvitse enää piilotella. Voisi väittää, että pelaaminen on oikeasti ja lopullisesti tullut pois kaapeista ja kammareista. PC:tkin saa nykyisin monikanavavahvistimen näköiseksi naamioituneina multimediavempaimina, vaikkei niistä taida vielä pelikäyttöön ollakaan.
Muutto vie uuteen elämään, kämppään ja myös uuteen sisustukseen. Olisi muuten aika rätväkkä idea laittaa vanha kunnon matolaatikko, tuo aikojen alun hirvitys eli Nintendon ensimmäinen kotikonsoli hienon Italiasta tilatun televisiotason päälle tyylikkään 42-tuumaisen plasmatelevision seuralaiseksi. Nostalgiaa hehkuva ja lyömätön sisustusidea!
Mitäpä jos hankkisinkin seuraavan pelikonsolin pelkän designin perusteella? Kukapa loppujen lopuksi jaksaa enää olla kiinnostunut miljoonista polygoneista ja megabittien muistiväylistä? (Minä minä.) Ken on sitten konsoleista kaunehin tai tyylikkäin?
Xbox 360 on uuden sukupolven konsoleista selvästi tyylittömin ja turhan pönäkkä, vaikka onkin ziljoona kertaa siistimpi kuin rumilusedeltäjänsä. Toisaalta siihen saa värikuoria, jolloin sen voi istuttaa sävy sävyyn muun sisustuksen kanssa. Ja on se pystyasennossa pönöttäessään sittenkin aika kiinnostavan näköinen. Hmm.
PS2 oli ensimmäinen designtuote, kiitos rohkean muotoilun, mutta on nykyään aikansa eläneen näköinen, vaikka laihtunut versio hieman vetoaakin. Sen seuraaja PS3 näyttää kuvissa siistiltä, mukavasti lentoon lähtevältä ja sopisi moderniin, nykyajan henkeen sisustettuun olohuoneeseen ongelmitta. Mutta onko se sittenkin liian kookas?
Voin silti sieluni silmillä kuvitella kolme hieman eriväristä PS3:sta köllöttämässä sulassa sovussa tv-tasolla. Miksi ihmeessä kolme? Muutossa löytyi lopulta kolme PS2:stakin, joten eiköhän kolmosiakin kerry vuosien saatossa useampia. Ja voihan niitä ostaa muutaman jo ihan pelkäksi sisustuselementiksi.
Uusien konsolien designherruuden uhkaa kuitenkin ottaa Nintendon Wii, matolaatikkojen mestarin jouluksi ilmestyvä uusi konsoli. Sen edeltäjä GameCube oli suunnittelultaan poikkeava, mukavan kubistinen, silmää miellyttävä mutta aivan liian lelumainen. Se sopisi lastenhuoneen somistukseksi, muttei nykyajan olohuoneeseen.
Wii on eri maata, tyylikäs, siisti, näppärän kokoinen, samalla huomaamaton mutta huomiota herättävä. Jopa laitteen valot huokuvat tyyliä. Matolaatikkoon verrattuna GameCube on huippudesignia ja Wii modernin taiteen merkkiteos.
Kaikkein hehkuvimman näköinen konsoli on silti Sonyn sikasiisti PSP, mutta ehkä se on liiankin pramea. Lopulta tyylittelyn jalon taidon mestariksi paljastuu Nintendon DS Lite. Kun sain moisen valkohipiäisen ihastuksen kouraani, olin myyty. Se ON kaunis esine, pelkistettyä tyylikkyyttä ilman pakkopullanmakuista vakuuttelun tarvetta. Se on ihan pakko saada!
