Uuden vuoden alku tarjoaa aina tilaisuuden aloittaa tai tehdä jotakin uutta. Uuden vuosituhannen alku (nythän se on...) tarjoaa samaa tuhatkertaisesti. Mitäpä jos sen kunniaksi aloittaisit kokonaan uudenlaisen roolipelin tai vaihtaisit pelauttamistyyliäsi dramaattisesti?
Monen vuoden koluamisen jälkeen se tuttu fantasia- tai cybermaailmasi on koko porukalle niin tuttu, että aivan hirvittää. Samoin peli-illat ovat muodostuneet samanlaisiksi, itseään toistaviksi istunnoiksi, joissa jokainen melkein arvaa toisen pelaajan seuraavan kommentin sanasta sanaan, pelinjohtajan tutuista mutinoista puhumattakaan.
Eikö siis olisi jo aika kokeilla jotakin uutta ja kummallista, sellaista joka aluksi tuntuu jopa aivan oudolta?
Vastustajan housuihin
Aloitetaan tarjonta varovaisesti. Entäpä jos sen perinteisen haltiafantasian, avaruusscifin tai vampyyrisusien sijasta heittäisit pelaajat hiukan tutusta poikkeavaan tilanteeseen? Sankareiden sijasta he voivatkin olla antisankareita.
Pelisysteemi voi olla sama vanha, mutta laita pelaajat vaikka örkeiksi, alieneiksi, zombeiksi tai muiksi pelimaailman onnettomiksi luusereiksi. Tai jos ei ihan luusereiksi, niin jahdatuiksi kuitenkin. Tähän hommaan löytyy valmiita pelisysteemejä ja -taustoja, mutta eipä liene kovin hankalaa kehittää niitä itsekään tai käyttää vanhaa tuttua.
Tällaisen kampanjan voi pelata ihan tosissaan tai hervottomalla huumorilla, ihan miten se vaan porukkaan kolahtaa. Yleensä pelaajat kokevat "vastapuolella" pelaamisen varsin kiinnostavana ja monelle se avaa kokonaan uusia näkemyksiä ja ideoita. Pelinjohtajallekin tällainen kampanja avaa aivan toisenlaisia mahdollisuuksia kuin se perinteinen ja tuttu sankarijuttu.
Saku Koivu syö evästä luolassa
Jos tuo oli jo koettu tai ei tunnu kiinnostavan, kokeile kokonaan erilaista pelimaailmaa. Vaihtoehtoja on mielikuvituksesi mukainen määrä n+1 kappaletta, jossa n on melko huomattava luku sekin. Pääasia, että seikkailusi sijoittuu johonkin todella erikoiseen ja ennen pelaamattomaan miljööseen.
Joitakin mieleentulevia vaihtoehtoja ovat vaikka Sami Koskisen keksimät Viisikko- ja Paluukiekko (NHL) -ropet, Nordicin Ameba- ja Leluelo, Mika Laaksosen Tedyberokaze, jossa pehmoeläimet ovat pääosassa, ja tuntemattoman henkilön kehittämä Pupilz, jossa hahmot ovat vekkuleita peruskoululaisia.
Yhteistä näille kaikille mainituille on niiden vankka huumoripitoisuus, mutta eihän mikään estä pelaamasta ainakin jotakin tämänkaltaista peliä ihan tosimielellä.
Teeveestä tuttuja
Jos halutaan pelata oikean kaltaisessa ja realistisessa maailmassa, on muutamia aiheita, joista ei ainakaan mitään tunnettua ropea ole tehty. Hassua sinänsä, että varsin monesta näistä aiheista on tehty paljon esimerkiksi televisiosarjoja. Taustamateriaalia ainakin luulisi löytyvän helposti.
Ammattikuntiin liittyvistä peleistä niin varsinainen poliisirope kuin perinteinen salapoliisitouhukin loistavat poissaolollaan. Eikä lääkärin tai hoitajan rooliinkaan kovin monessa sairaalaropessa pääse. Ihme sinänsä, koska juuri tuollaiset tutkimis- ja ihmissuhdeteemat sopivat roolipeliin kuin reikä nenään.
Monen keskustelun aiheena naureskeltu Kauniit ja rohkeat (tai vaikka Salatut Elämät) -roolipeli ei loppujen lopuksi olisi ehkä lainkaan hullumpi idea. Varsinkin porukalle, jossa on myös naispuolisia pelaajia tai jossa ei arvosteta silkkaa toimintaa, tuonkaltainen juonittelu- ja manipulointidraama voisi sopia upeasti.
Parhaimmillaan jossakin saippuaropessa ei tarvittaisi edes pelinjohtajaa, vaan tarina etenisi pelkästään pelaajien ideoiden ja hahmojen tekojen voimin. Varsinaista tarinankerrontaa sanan aidoimmassa merkityksessä!
Hommat kiertoon
Vanhaa tai uutta peliä voi pelata myös uudella tavalla. Äsken mainittu pelinjohtajaton pelaaminen on yksi mielenkiintoisimmista. Siihen on hyvät mahdollisuudet silloin, kun porukassa on riittävästi kypsyyttä ja kokemusta.
Peli muuttuu taktisesta nopanviskomisesta ja taulukontutkimisesta aidoksi tarinankerronnaksi, jossa mielikuvitusrikkaat pelaajat pääsevät nauttimaan eniten. Mukana voi olla jonkinlainen kollektiivinen pelinjohtomoodi, erityisesti taistelutilanteita tai muita ratkaisevia tapahtumia varten. Noppia voidaan käyttää aivan tavalliseen tapaan, tehtävien vaikeusasteiden määrittely ei liene sen vaikeampaa kuin ennenkään.
Pelinjohtajan vaihtaminen tai pelinjohtovuoron kierrättäminen ovat tavanomaisimpia kokeilukeinoja. Jälkimmäisellä tavalla saadaan aikaan ainakin vaihtelua rutiiniin, kun pelinjohtajan pöydän ääressä istuu joka kerralla eri henkilö. Hankaluutena on se, että kaikilla pj:na toimivilla pitää olla tarpeeksi taustatietoa kampanjasta, ja tällöin sama tieto on heillä myös heidän ollessaan pelaajan roolissa. Rajoitettu aktiivinen unohtaminen toki auttaa hiukan.
Kahden pelinjohtajan käyttäminen on harvinaisempaa. Se tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden mielenkiintoiseen kokeiluun. Erityisesti silloin, kun pelattava kampanja sisältää hahmojen välistä juonittelua tai kilpailua, tarjoaa kahden pj:n vaihtoehto selviä etuja. Kumpikin pj voi johtaa omaa ryhmäänsä, ilman että toiset kuulevat ja tietävät mitä tapahtuu ja ilman jatkuvaa lappujen lähettelyä. Työtä aiheuttaa puolestaan tapahtumien koordinointi. Pelinjohtajien on pysyttävä riittävästi yhteydessä toisiinsa tietääkseen, mitä toisen ryhmä milloinkin tekee ja kuinka se vaikuttaa omaan porukkaan.
Toimiessaan tällainen pelinjohtotapa tarjoaa upeita, uskottavia elämyksiä ja aitoja yllätyksiä pelaajille, tunneskaalan kummastakin päästä.
Ja jos et halua tai uskalla kokeilla mitään uutta, pelaa kuten ennenkin.
Pääasia että pelaat!
