Pienen piirin japanilainen kulttiklassikko saa vielä kolmannen tilaisuuden. Hurraa!
Paha Imperiumi vyöryy länteen, pieni Gallia taistelee olemassaolostaan. Eurooppaan syttyy toinen suursota, kamppailu arvokkaasta ragniittimineraalista käynnistyy ja siatkin lentävät. Tervetuloa Valkyria Chroniclesin maailmaan!
Valkyria Chronicles on vuoropohjainen toimintaroolipeli, jossa yhdistyvät anime-estetiikka ja karut sotateemat, ja taistelu sekoittaa vuoropohjaista taktikointia tosiaikaiseen toimintaan. Valkyriakronikat on samalla räiskintä, roolipeli ja strategiapeli, mutta kirjava kokonaisuus toimii hämmästyttävän hienosti.
Alkuperäinen PS3-Valkyria Chronicles ilmestyi jo kahdeksan vuotta sitten. Pc-jäärät saivat pari vuotta sitten kronikoista oman version, nyt vuorossa on parannettu painos PS4:lle. Segan mestariteos on kestänyt aikaa mainiosti. Visuaalinen tyyli on satukirjamaisen maalauksellista, hahmot näyttävät eläväisiltä ja Hitoshi Sakamoton tunnelmallinen pianomusiikki istuu kokonaisuuteen kuin nakutettu.
Vaikka Segan piirtämä kuva sodasta on haikean kaunis ja toveruutta korostava, kolikon kääntöpuolia ovat väkivalta ja julmuus.
Tuore tuulahdus
Toinen maailmansota on kaluttu loppuun, mutta Valkyria Chronicles lähestyy tuttua teemaa virkistävästä kulmasta. Sotasankarin poika Welkin Gunther palaa kotiseudulleen ja haluaisi työskennellä opettajana, mutta Imperiumin hyökkäys pakottaa pojan seuraamaan isänsä viitoittamaa tietä. Welkin liittyy kylävartion johtaja Alician kanssa sotaväkeen, ottaa käyttöön isänsä Edelweiss-panssarivaunun ja käy ryhmänsä kanssa Imperiumia vastaan. Galaktisen tasav... eikun Gallian puolesta!
Sodan kauhut näyttäytyvät koko rumuudessaan. Väkivalta ja kuolema ovat alati läsnä, myös rasismin ja patriotismin teemoja sivutaan. Kontrasti sodan julmuuksien ja animehenkisen pirteyden välillä on silmiinpistävä, etenkin kun tarinaa kevennetään ajoittain huumorilla. Kliseitäkin on mutta tarina tempaisee mukaansa. Welkinin ryhmä on täynnä mielenkiintoisia persoonallisuuksia, joihin rakentuu tunneside kuin huomaamatta. Myös pahiksilla on riittävästi luonnetta.
Tasapainoisen kokonaisuuden herkullisin pihvi on taistelujärjestelmä. Welkin johdattaa taistelukentälle noin kymmenhenkisen joukkion, jonka koostumus ja aloituspaikat valitaan ennen kahakan käynnistymistä. Järjestelmä yhdistelee taitavasti tosiaikaisuutta ja vuoropohjaisuutta: taistelun osapuolet liikuttavat yksiköitään omalla vuorollaan ja toimintojen määrää rajoittavat komentopisteet.
Vaikka viholliset jähmettyvät Gallian vuorolla, vastustajat ampuvat jokaista lähietäisyydelle työntyvää gallialaista. Ja sama toisinpäin. Komentopisteitä kuluu yksi per sotilas ja kaksi per tankki. Samaa yksikköä voi komentaa putkeen useamman kerran, mutta yksikön liikkumissäde vähenee joka kerta ja räjähteen voi heittää vain kerran per vuoro. Suoraviivainen rynniminen on harvoin oikea ratkaisu, fiksu komentaja asettelee osan joukoista puolustusasemiin ja tekee harppuunahyökkäyksiä vihollisen selustaan ja tärkeimpiin kohteisiin.
Gallian kukko taistelee
Jalkaväki koostuu tiedustelijoista, rynnäkkösotilaista, lancer-sinkomiehistä, pioneereista ja tarkka-ampujista. Solttujen aseistus, puolustus ja liikkumasäde poikkeavat toisistaan merkittävästi: tiedustelijat ovat tarkkasilmäisiä ja nopeita, rynnäkkösotilaat kestävät kuritusta, pioneerit rakentavat sulutteita ja korjaavat tankkeja ja tarkka-ampujat kylvävät tuhoa takalinjoilta. Vuoron päätteeksi kannattaa aina hakeutua suojaan.
Tankit ovat jalkaväen pahin painajainen, sillä edestä ja sivulta viuhuvat luodit eivät tee mörssäriin edes lommoa. Toisaalta omat joukot ovat tankin takana hyvässä suojassa. Täysin aukoton panssarivaununkaan puolustus ei ole: tankin takaosassa hehkuu haavoittuvainen ragniittijäähdytin, ja selustaan hiipivä lancer voi lasauttaa tankin kertalaukauksella tuonelaan. Ylijäävät komentopisteet siirtyvät seuraavalle vuorolle, jolloin asemiin liikutettu tankki voi paukuttaa kerralla hirmuisen määrän tuhoa.
Haastetta piisaa ja monissa tehtävissä on yllätyskäänteitä, joten uusintakierrokset sujuvat ensimmäistä kertaa paremmin. Onneksi seikkailun saa tallentaa vapaasti. Mitä nopeammin vihollisjoukot niistää tai nappaa vihollisen tukikohdan haltuunsa, sitä enemmän tilille napsuu kokemusta ja käteistä. Skirmish-tehtäviä voi hinkata myös uudestaan lisärahan ja -kokemuksen toivossa.
Tehtäviin voi valita mieleisensä ryhmän, sillä kehitys on hahmoluokkakohtaista. Kaikilla hahmoilla on omat luonteenpiirteensä, jotka vaikuttavat myös taistelusuorituksiin. Yksi on yksinäinen susi, toisella on huono selkä tai siitepölyallergia. Kaverukset motivoivat toisensa parempiin suorituksiin. Seikkailun aikana solmitaan uusia tuttavuuksia, mutta menetyksiltä ei vältytä.
Kokemus tuo hahmoille uusia kykyjä, kuten toisen ampumisvuoron tai kyvyn väistellä vihollistulitusta. Taistelutantereelta löytyvät erikoisaseet kannattaa jakaa avainsotilaiden käyttöön. Rahalla voi kehittää uusia varusteita sotilaille tai virittää Welkinin Edelweiss-tankista tuomiopäivän teräspedon.
Sodan jäljet
Remasteroitu Valkyria Chronicles näyttää edelleen kauniilta. Maalaukselliset maisemat, taidokas animointi ja eteerinen tunnelma antavat seikkailulle ainutlaatuisen ilmeen. Ääninäyttelijöiden kieleksi kannattaa valita japani, jos haluaa autenttisen kokemuksen. Sakamoton sävelet viimeistelevät hienon kokonaisuuden.
Valkyyriakronikat imaisevat mukaansa hyvän kirjan lailla. Vuoropohjaista ja reaaliaikaista toimintaa yhdistelevä taistelu palkitsee ja koukuttaa, monisyinen tarina pitää kliseistä huolimatta otteessaan. Tekoäly hölmöilee ajoittain, muilta osin kauneusvirheet ovat minimissä. Valkyria Chronicles on timanttinen pelikokemus, jota ei kannata ohittaa.
Toisinaan salama iskee kolmesti samaan paikkaan.
Kuvatekstit:
1: Joukkuehenkeä japanilaisittain.
2: Tosimiesten ja -naisten perhepotretti.
3: Tarinassa käsitellään kipeitäkin aiheita.
5: Mihin painovoima hävisi?
6: Vihollisten lähietäisyydelle juokseva tiedustelija ottaa osumaa.
7: Rosie & rynkky ne yhteen sopii.
Valkyria Chronicles Remastered
Arvosteltu: PS4
Saatavilla: PS3, PC
Sega
Versio: arvostelu
Ikäraja: 12
89
