Kriitikko ei käsittääkseni saisi arvostella elokuvia niitä näkemättä mutta - olkaamme rehellisiä – ei se nyt niin vaikeaa ole. Esimerkiksi tiedän jo nyt, että V for Vendetta on elokuvavuoden 2006 huippukohtia.
Päätelmäni perustuu kylmään logiikkaan. Kun nerokkaasta lähdemateriaalista lähdetään tekemään kunnioituksella ja rakkaudella ison rahan elokuvaa ja tekijöiden taitoihin voi luottaa, epäonnistuminen on epätodennäköistä. Lisätukea käsitykselle on jo saatu trailereista ja still-kuvista sekä muutamasta ennakkoarvostelusta.
Kahdeksan vuoden urakka
Andy ja Larry Wachowskilla oli ongelma. Vaikka Matrix-trilogian kaksi viimeistä osaa eivät elokuvina napakymppejä olleetkaan, niiden menestys sitä oli. Warner Bros. piti kiinni kultaisista veljeksistä. Jos Wachowskit olisivat halunneet filmatisoida Nevadan autiomaan, Warner-pomot olisivat vain kysyneet, mennäänkö paikan päälle vai kuvataanko studiossa?
Wachowskit eivät anna haastatteluita. Itse olen nähnyt heidät yhdessä ainoassa valokuvassa. Mutta on helppoa päätellä veljesten marinoituneen koko ikänsä populaarikulttuurissa. Aluksi leikiteltiin idealla herättää Conan Barbaari henkiin. Lopulta Wachowskit halusivat tuottaa elokuvan vanhasta rakkaudestaan, sarjakuvan merkkiteoksesta V for Vendetta.
Paitsi että V for Vendetta on sarjakuvan merkkiteos, se on myös suurta modernia maailmankirjallisuutta. Se, että vakiintuneet ja valtaapitävät kulttuuripiirit eivät tätä ole tajunneet, on pelkästään heidän oma häpeänsä.
V for Vendetta on sarjakuvakäsikirjoittajalegenda Alan Mooren ja piirtäjä David Lloydin yhteistyön tulos. 1980-luvun alussa Lloyd sai mahdollisuuden tehdä oman sarjan Warrior-kokoelmalehteen. Lloyd pyysi Moorea käsikirjoittajakseen. Alun perin tarinan piti sijoittua 1930-luvulle, mutta Moore siirsi sen silloiseen lähitulevaisuuteen, vuoteen 1997. Ensimmäinen osa V for Vendetta ilmestyi mustavalkoisena vuonna 1982. Jokaisessa Warriorissa tarina eteni 5-7 sivun verran.
Warriorin tekeminen lopetettiin 1985. Moore oli tuolloin jo saanut nimeä Swamp Thingin henkiinherättämisellä. Ihmiskunnan historian täydellisin taideteos Watchmen räjäytti potin lopullisesti. Myös V for Vendetta kaivettiin uudelleen esiin, ja se sai oman 32-sivuisen värillisen sarjakuvalehtensä. Moore ja Lloyd tekivät uutta materiaalia ja veivät tarinan loppuun saakka. Kymmenen lehden mittainen tarinan päättyi vuonna 1989, eli kahdeksan vuotta alkamisensa jälkeen.
V:lle ei hattuilla,
V on kettu mieheksi
V for Vendettan filmatisointi on ollut työn alla pitkään. Oikeudet on varattu monta kertaa mutta koskaan aiemmin elokuvaa ei ole alettu kuvata. Tämä on Hollywoodissa ihan normaalia eikä luultavasti haitannut edes Alan Moorea itseään. Joka kerta, kun leffaoikeudet uudistettiin vanhenemisen jälkeen, tilille kilahti mukava summa pätäkkää.
Elokuvan ja sarjakuvan tarinalliset erot eivät ole merkittäviä. Elokuva on tulevaisuuden Isoon-Britanniaan sijoittuva dystopia, jossa on selviä vaikutteita George Orwellin klassikosta 1984. Vallanpitäjät ovat tunteettomia tyranneja ja tavallisen kansan vihollisia. Salaperäinen kasvomaskiin ja viittaan pukeutunut mestarillinen taistelija ja huijari V (Hugo Weaving) tekee kiusaa hallitukselle ja nostattaa kansan kapinamielialaa. V:ssä on vähän Zorron ja vähän Batmanin geenejä.
Elokuvan varsinainen päähenkilö on kuitenkin nuori nainen Evey (Natalie Portman). V pelastaa Eveyn hengen. Näin Eveystä tulee hänen itsensäkin yllätykseksi V:n liittolainen, mikä on tietenkin hengenvaarallinen harrastus.
Elokuvan on ohjannut Wachowskien käsikirjoituksen pohjalta James McTiegue. Ai että kuka? Hän on ollut ohjaaja-apulainen (first/second assistant director) monissa suurelokuvissa, mm. kaikissa Matrix-leffoissa ja Star Wars: Episode II:ssa. Wachowskit ovat olleet V for Vendetta -faneja pitkään. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio valmistui jo 1990-luvulla ennen Matrixia.
Kuvaukset eivät suinkaan olleet ongelmattomia. James Purefoy esitti V:tä filmausten puoleenväliin asti. Homma ei oikein toiminut, joten rooli annettiin Hugo Weavingille. Elokuvassa on kohtaus, jossa pommi räjähtää Lontoon metrossa. Kun näin tapahtui oikeassakin elämässä, monet vetivät ison herneen nenäänsä. Tuottaja Joel Silver ilmoitti kuitenkin, että pommi-isku jää valmiiseen elokuvaan.
Natalie Portman kertoi Total Filmin haastattelussa, että V for Vendetta on henkilöhahmovetoinen vakavamielinen elokuva, jossa on runsaasti dialogia. Mukana on toki myös paljon toimintaa ja väkivaltaa. Ikäraja Suomessa on K15. Matrix 4:n odottajat joutuvat pettymään, mikä on heille aivan oikein.
Marko Ahonen
* * * * *
Komea tarina, komea kirja
Elokuvat on hienoasia mutta kirjallisuuttakaan ei saa unohtaa. Egmont Kustannus julkaisi viime vuoden loppupuolella V for Vendettan suomalaisille lukijoille. V niin kuin verikosto on komea 288-sivuinen kovakantinen värialbumi. Kaupassa se maksaa noin 35 euroa, eli on melkein ilmainen.
Jos maailmassa oli muutama alanmoore enemmän, sarjakuvien suuruus taiteena tunnustettaisiin paljon nykyistä laajemmin. V niin kuin verikosto on draamaltaan kunnianhimoinen jännäri, joka käsittelee niinkin suuria teemoja kuin vapaus, sorto ja inhimillisyys. Yksi teemoista on myös juuri nyt erittäin ajankohtainen terrorismi ja sen oikeutus. Kirjassa Moore itse kertoo lyhyesti V niin kuin verikoston synnystä ja sarjakuvien käsikirjoittamisesta yleensä.
Marko Ahonen
