Ysärillä Dungeon Keeper todella oli eri Keeper. Fantasiakliseet ylösalaisin kääntänyt luolanherra rakensi maanalaista valtakuntaa, täytti sen hirviöillä ja puolustautui inhottavia sankareita vastaan. Nyt hänet herätetään henkiin.
Mutta jos murtautuu muinaiseen hautaholviin, kaivaa muumion käärinliinoistaan ja istuttaa kalmon valtaistuimelle, onko se oikeasti taas elossa? Dungeon Keeperin tuoreahko mobiiliversio tappoi esikuvansa heti syntyessään, mutta nyt asialla ovat fanit eivätkä ansaintalogiikkaoptimoijat.
War for the Overworld on niin lähellä fanfictiota kuin pelinkehitystyökaluilla pääsee. Se on Subterranean Gamesin versio Bullfrogin pelistä Dungeon Keeper 3, jolta perittiin myös pelin nimi.
Aikoinaan Dungeon Keeper 3 peruttiin ennen julkaisua, mutta War for the Overworldinkin tie oli tuskainen. Kickstartattuun hankkeeseen värvättiin väkeä ympäri maailman niin innolla, että henkilöstökulut söivät koko alkupääoman. Peli julkaistiin keskeneräisenä huhtikuussa 2015, mutta hakattiin vuodessa sentään pelattavaan kuntoon.
Luolaherrojen kanssa marjassa
Dungeon Keeperiä seurataan orjallisesti. Sankareita ja muita vandaaleja ei saa päästää luolaston ytimeen, siksi se täytetään ansoilla ja hirviöillä. Söpöjä työläispirulaisia käskytetään louhimaan huoneita ja käytäviä ympäröivään kallioon. Eri huoneet houkuttelevat eri hirviöitä, jotka tarvitsevat ruokaa, nukkumapaikkoja ja palkkaa. Perusidea ja sen toteutus on niin samanlainen esikuvan kanssa, että olisin voinut pelata tutoriaalit silmät kiinni.
Resursseina ovat tutut kulta ja mana, joita molempia jaetaan avokätisesti. Kultaa saa sekä suonista että loppumattomista kultapyhäköistä, manaa kertyy työläisten vallatessa neutraalia maastoa. Pajalla taotaan työkalulaatikoita, joilla voi rakentaa ansoja ja ovia. Luolastoon hyökkää vaihtelevia sankariporukoita, jotka päätyvät ansojen ja hirviöiden nujertamina vankityrmään.
Pelimuotoina ovat kampanja, hiekkalaatikko ja skirmish muita luolaherroja vastaan. Kampanjassa vastassa on hyvin sotavasaramainen ihmisten keisarikunta. Survival-moodi, jossa puolustaudutaan sankareiden aaltoja vastaan, on vielä raakile. Mukana on myös karttaeditori, jonka tuotokset saa jakoon Steamin kautta.
Hiekkalaatikko on mukana jostain syystä kahdessa muodossa, sillä kampanjatehtävien välissä voi piipahtaa täyttämään kotiluolaansa kampanjassa avatuilla huoneilla ja kokeilla sen ansoja sankareita vastaan. Erillisessä hiekkalaatikossa saa kaiken heti käyttöön, mutta jostain syystä sinne ei saa sankareita mellastamaan. Kuka nyt testaa uuden jäädytysansani?
Julkaisuversiossa seinät eivät vaikuttaneet huoneisiin mitenkään, joten etenkin moninpelissä kannatti rakentaa yksi valtava kammio ja täyttää se huoneilla. Päivitysten myötä seinät tehostavat huoneita, mikä on esteettisesti hyvä juttu. Yleisesti ottaen huonevalikoima ja vapaa asettelu kannustavat leikkimiseen, mutta pian hiekkalaatikkoonkin kyllästyy. Suurin osa huonevalikoimasta ovat originaalista tuttuja ja turvallisia vartiotupia, treenisaleja ja sen sellaisia.
Keittorituaali
Overworldissa on toki uusiakin ideoita. Uusia huoneita ovat laboratorio, rituaalikammio sekä henkiluola. Labra houkuttelee hulluja alkemisteja. Ne keittelevät taikajuomia, jotka haittaavat vastustajia tai hyödyttävät omia. Työtehoa piristävä energiajuoma on melkein pakkohankinta moninpelissä. Rituaalikammiossa kulttilaiset valmistelevat megaloitsuja, jotka yleensä vaikuttavat koko luolastoon tai kutsuvat kovishirviöitä pelaajan puolelle. Henkiluolassa shamaanit kanavoivat kokemusta sinne lähetetyille hirviöille.
Esikuvaan verrattuna mikromanagerointia on armollisesti vähennetty. Esimerkiksi petojen pesä houkuttelee hirviöitä, jotka tutkivat karttaa itse. Areenan rakentamalla luolastoon saa eläintenkesyttäjän, joka hakee eläimet harjoittelemaan gladiaattorikuoppaan. Vangitut sankaritkin ruokitaan automaattisesti.
Uusien huoneiden, loitsujen ynnä muiden aukaisemiseen tarvitaan arkistoa, jossa kulttilaiset tutkivat salatieteitä. Tutkimusprojekteista kilisee tilille syntejä, joilla aukaistaan haluttu asia HIMin levyltä kuulostavassa Veins of Evil -teknologiapuussa. Käytännössä kaiken saa auki ajan kanssa, mutta listan lopussa odottavista kolmesta pomohirviöstä saa palvelukseensa vain yhden. Ylipäätään koko teknologiapuu tuntuu turhalta lisäykseltä, varsinkin kun kampanja on käsikirjoitettu.
Muut lisäykset ovat hyviä, mutta eivät mullistavia. Kaivettujen ruutujen täyttäminen uudestaan ja mikronysväämisen vähentäminen ovat sellaisia juttuja, joiden olisi pitänyt oikeastaan olla jo alkuperäisissä Keepereissä mukana.
Kairoksessa kairataan
Kampanjassa opetellaan peliä kikka per kenttä -tyylillä noin puoleenväliin asti, jonka jälkeen saa aika vapaasti kukistaa sankarit ja toiset luolaherrat. Toisin kuin pelin nimestä voisi luulla, maan pinnalle ei ikinä nousta. Ilmeisesti pahuuden aikeena on valloittaa kaikki Kairoksen maailman kellarit ja tyytyä siihen.
Jonkinlaista tarinaa yritetään rakentaa kertojan avulla. Ääninäyttelijä, Dungeon Keeperien Richard Ridings, vetää höhlän dialoginsa antaumuksella yli: ”Oi pahuuden prinssi, olet rakentanut oven! Oven pahuuteen! Eikö häikäilemättömyytesi tunne rajoja?” Juoni ei muutenkaan häikäise, pahan palkkana on jälleen kiittämättömyys.
Tekijöiden tausta on Keepereiden moninpelissä, ja Overworld onkin selvästi suunniteltu se edellä, sillä sen erilaiset temput ja vastakeinot piristävät peliä. Luolaston muureja voi vaikka vahvistaa tai räjäyttää työpajassa valmistettavilla työkaluilla. Hirviöiden vahvistukseksi voi kutsua vaikka tulidemonin, jonka saa pois pelistä alkemistien valmistamalla jääjuomalla. Moninpeli on silti pohjimmiltaan hidasta kyttäämistä, jossa koulutetaan mahdollisimman iso ja kokenut armeija ennen loppurytinää.
Tietokone käyttää samoja kikkoja kuin pelaaja, joten luolastoon sivukäytäviä rakentavia ja miinoitteita asentavia pioneereja on varottava. Läpipääsemättömän siilipuolustuksen rakentaminen vaatii aikaa ja rahaa. Omalle maalle voi heittää voimakkaita loitsuja, mutta ansojen ja joidenkin hirviöiden ylläpito syö myöskin manaa.
Kikkojen tehoa vähentää se, että taistelusysteemi on Dungeon Keeperien identtinen kaksonen. Mörrit huitovat ja liukuvat toistensa ohi, kunnes terveyspisteet loppuvat. Mitä enemmän kokemustasoja, sitä kovempaa peikko lyö. Halutessaan pelaaja voi myös taistella itse riivaamalla jonkun otuksistaan, mutta se on todella tehottoman tuntuista. Kukistuneet hirviöt menevät tajuttomiksi, jolloin työläiset voivat vielä pelastaa ne. Kolkatut viholliset voi käännyttää omalle puolelle kidutu...tehostetussa kuulusteluhuoneessa tai heittää kryptan täytteeksi.
Varsinaista strategiaa ei ole, ellei ovelasti kaivettuja tunneleita laske sellaisiksi. Kaikki tonne -nappula johdattaa otukset laumana eteenpäin, ja kunhan tasoerot eivät ole kohtuuttomia, määrä jyrää laadun. Pelaajan tehtäväksi jää kytätä taistelusta pois pyrkiviä haavoittuneita otuksia ja parantaa ne loitsuilla. Laboratorion pulloja voi tiukassa paikassa heittää sekaan.
On kaikki niin kuin ennenkin
War for the Overworldin julkaisu meni penkin alle, mutta tekijät selvästi välittävät pelistään. Päivitykset korjasivat lopulta tallennusbugit ja paransivat suorituskykyä huomattavasti. Pieniä bugeja löytyy edelleen ja moninpeli kärsii toisinaan lagista, mutta muutoin ponnisteluille täytyy nostaa hattua.
Overworld on nykykunnossaan ihan pätevä peli, mutta minulla on suuria vaikeuksia erottaa sitä esikuvistaan. Testasin samankaltaisuutta kokeilemalla riivausloitsua murkinaksi tarkoitettuun minipossuun. En hirveästi yllättynyt, kun omaa luolaansa pääsi katselemaan lattiatasolta, ihan kuin Keepereissä, jossa pystyi riivaamaan kanoja. Ihan kivan, joskin edeltäjiään tummemman grafiikan vuoksi omaa luolastoa on hauska katsella otusten sammakkoperspektiivistä. On silti hämmentävää, että otuksilla liikkuminen ja tappelu on toteutettu samalla vanhentuneella ohjaustyylillä kuin Keepereissä. Edes taistelun olisi voinut rohkeasti päivittää nykyaikaisemmaksi. Pelatessani kaipasin useampaa kerrosta luolastooni, tai ylipäätänsä jotakin, mikä olisi erottanut pelin esikuvastaan. Rakentelupeleissä riittäisi kyllä inspiraation lähteitä.
Subterranean Games tietää, mikä Keeperissä viehätti, mutta ei sitä, miten sen charmi vangitaan. Keskittyessään moninpeliin tekijöille on jäänyt vähemmän aikaa muun pelin uudistamiseen, sillä Overworldin luolastoissa on aika vähän ihmeteltävää ja puuhasteltavaa. Otuksia voi seurata, mutta ne eivät ole persoonallisia. Ne tekevät työtä, nukkuvat ja käyvät katsomassa mestareita areenalla, mutta siinä niiden temppuvarasto sitten onkin. Mitään jänniä oikkuja en nähnyt.
Maaliin päässeenä faniprojektina Overworld ansaitsee kehuja, ja vaikka mekaanisesti se on Keeper-peleistä paras, pelinä se jää kunnianhimottomaksi uudelleentulkinnaksi. War for the Overworld korjaa joitakin esikuvansa vikoja, mutta ei lisää juuri mitään omaa. Se tuntuu vain faninäkemykseltä Keeperistä: synkempi, isompi, ja paremmalla moninpelillä!
Ilkeä ihminen sanoisi, että Peter Molyneux unohti Dungeon Keepereistä pelin, mutta ainakin ne loistivat pienissä yksityiskohdissaan. Fanipojilta unohtui sekin.
War for the Overworld
Arvosteltu: PC
Subterranean Games
Versio: 1.3.2f3
Minimi: 2 GHz Dual/Quad Core, 6 GB RAM, GeForce GT 400/500 -sarjat tai Radeon HD 4870/5870
Testattu: Intel (R) Core(TM) i7-3630QM CPU @ 2.40 Ghz, 8 Gt, GeForce GT 650 M, Windows 8
Moninpeli: 1-4 pelaajaa netissä
Ikäraja: 12
79
