Ja seuraavaksi jotain aivan muuta.
Pidän remotea nenäni edessä. Se on elefantin kärsä, mutta vain muutaman sekunnin, sillä hetken päästä se on harja, jolla pesen lehmän takamusta. Aivot, itsekritiikki ja käsitys peleistä kannattaa jättää narikkaan, kun kokoontuu kavereiden kanssa pelaamaan Warion hengästyttävää minipelisikermää.
Smooth Moves on perinteinen Wario Ware, mutta uusi ohjaustapa tekee siitä entistä mielipuolisemman ja hauskemman. Jokaisen minipelin alussa pelaajalle näytetään nopeasti, missä asennossa ohjainta kuuluu pitää. Sen lisäksi, että ohjain toimii nenän jatkeena, pitää sitä esimerkiksi pitää pään päällä, väärin päin pöydällä tai roikuttaa vyötäröllä. Ehei pervoseni, vaan hula-hula-vanteena.
Asentoja on parikymmentä ja ne ovat vasta lähtöasetelmia, joita pitää osata käyttää eri tavalla eri peleissä. Käytettäviä liikkeitä on melkein yhtä paljon kuin minipelejä. On vatkausta, kiertämistä, tasapainottelua, osoittelua ja nopeita tempaisuja kaikenlaisina yhdistelminä. Smooth Moves on kerrankin peli, jossa wiimoten suojanaru ei tunnu pelleilyltä. Rannelenkkiä tarvitsee viimeistään siinä vaiheessa, kun minipeli käskee pudottamaan ohjaimen. Hurjasta liikemäärästä huolimatta ohjaus toimii lähes aina erinomaisesti.
Heiluta sitä takamusta
Homman pihvi on kavereiden kanssa pelaaminen, sillä yksinpeli on pelkkä alkupala. Kimpassakin pelataan samoja minipelejä yhdellä ohjaimella vuorotellen. Tahti on nopea, virvon varvon ja vitsa kaverille. Se, putoaako epäonnistuja heti pelistä pois, riippuu moninpelimuodosta. Valitettavasti sellaisia moninpelejä, joissa useampi pelaaja voisi pelata samaan aikaan eri ohjaimella, ei juuri ole. Niiden aika olisi ollut nyt, kun sarjan pääpaino on siirtynyt kimppapelaamiseen.
Moninpeliä pääsee pelaamaan vasta, kun on selvittänyt yksinpelin juonitehtävät. Kumma, että tähän typeryyteen törmää peleissä jatkuvasti. Harva asia on ikävämpää kuin ostaa peli kavereiden peli-iltaa varten ja huomata, ettei pääsekään pelaamaan porukalla kunnolla. Onneksi yksinpeliurakka ei ole suuri.
Liikkeissä voi tietysti fuskata. Elefantin kärsää ei ole pakko pitää nenän edessä ja kyykkyyn ylös -liikkeet voi hoitaa huitomalla kättä sohvan pohjalta. Huijaaminen osuu omaan nilkkaan, sillä siinä kärsii mielenkiinto. Porukalla fuskaaminen ei tietysti sovikaan, eikä edes tule mieleen, koska pelaamisen hauskuus kumpuaa siitä.
Pääpelin ulkonäkö on kuin flash-animaatioista. Minipelien grafiikka vaihtelee villisti pelistä toiseen, sillä tyyli on yhdistelmä kökköä, retroa, tyylitöntä, mautonta ja japanilaista, mutta aina valloittavana sekamelskana. Omalla tavallaan Wario on ulkoasultaan Wiin hienoin peli, jossa teräväpiirrosta ei olisi mitään hyötyä.
Tuttuun tapaan moni minipeli sijoittuu Nintendon vanhoihin pelimaisemiin. Jopa nipavihaaja innostuu murskatessaan pikminejä ja vanhempi Nintendo-mies hykertelee, kun loppuviholliseksi asettuu Zapper-valopistooli kourassa R.O.B.-robotti. Nintendon esihistoriaa taas muistetaan Nintendo-pelikorteilla. Hauskoja pikkuviittauksia näkee joka käänteessä.
Peli on wanha Wario Ware wiileällä ohjauksella eikä hullua meininkiä voi ottaa vakavasti, vaan hymy on jatkuvasti huulilla. Yksinpeli on hetken hauskaa, josta highscore-suorittajille irtoaa iloa enemmänkin. Smooth Moves on ennen kaikkea bileiden kimppapeli, joten samanaikaisen moninpelin puuttuminen liki kokonaan on räikeä pettymys. Pelisarjan toivoisi etenevän yhtäaikaiseen moninpeliin, sillä vuorottelutie on kuljettu viimeistään nyt loppuun.
Yhteissumma, eli 200 minipeliä, ei tee isoa peliä, vaan tiivistetyn tehokkaan ilopillerin, jolle löytyy käyttöä pitkäksi aikaa pieninä annoksina. Tärkeintä ei ole koko vaan miten sitä käyttää.
85
