Internetistä löytyvän tiedon määrä kaksinkertaistuu joka 53. päivä. Tietoverkkoon ei voi enää parin vuoden kuluttua kytkeä yhtäkään konetta, koska osoiteavaruudessa on tilaa vain neljälle miljardille laitteelle. Jokaisella Maa-planeetan asukkaalla on oma Internet-käyttäjätunnus ennen vuosikymmenen vaihdetta. Ja kaikkeen tähän tarvittiin vain kolme kirjainta: WWW.
Kello on 18:00 lyönyt, ja puhelintaksat laskeneet inhimillisiin lukemiin. Tuut tuut tuut tuut tuut... Onneksi autodial on keksitty. Tuntia myöhemmin modeemin kaiutin rääkäisee siunatun ulvahduksen: yhteys on syntynyt. Nyt kun vielä kaikki PPP/SLIP-asetukset olisivat kohdallaan...
WWW, UNIX, FTP, URL
Internet oli jo ennestään ihan kiva juttu, sitä vain oli hieman hankala käyttää. Kuten maaliskuun Pelit-lehdessä julkaistusta Pelimiehen Internet -artikkelista kävi ilmi, sekä UNIX-sisälukutaito että ftp-käskyjen sujuva hallinta olivat tarpeen, jotta kalliista modeemista ja Internet-yhteydestä sai edes pari pelipäivitystä irti. Eikä asiaa helpottanut se tosiasia, että maailmassa on tismalleen yhtä monta UNIX shelliä kuin UNIXiakin. Käskykannan virittely kun on UNIX-systeemien ylläpitäjien lempihuveja.
Suurimpana ongelmana ei kuitenkaan ollut Internetin 70-luvulta peräisin ollut tekstipohjainen käyttöympäristö, vaan Internetin suunnaton koko. Käyttääkseen esimerkiksi ftp-palvelimen palveluja verkkosurffarin piti etukäteen tarkalleen tietää, missä koneessa hänen etsimänsä tiedosto sijaitsee - ja missä hakemistossa. Eli esimerkiksi Netscapen-WWW-ohjelman viimeisimmän version imurointi vaatisi ftp:llä seuraavat toimenpiteet:
open ftp.funet.fi
anonymous
wexteen@clinet.fi
cd mirrors/ftp.netscape.com/netscape/windows/
binary
get n32e122.exe
close
Nyt WWW-selaimen URL-kenttään kirjoitetaan protokollan nimi, koneen nimi ja hakemiston nimi putkeen:
ftp://ftp.funet.fi/mirrors/ftp.netscape.com/netscape/windows/
ja klikataan riviä, jossa lukee n32e122.exe. Helppoa ftp:hen verrattuna, mutta ei niin helppoa, että se selittäisi viime aikojen WWW-mellakat.
WWW, HTML, HTTP
Kohun takana on uusi palvelu: WWW-kotisivut ja niiden välittämiseen soveltuva HTTP-protokolla. Homman jujuna on HTML-kieli, jonka avulla on helppo toteuttaa yksinkertaisia hypertekstidokumentteja, WWW-sivuja, joissa on tekstiä ja kuvia sekä mikä parasta, linkkejä muihin WWW-sivuihin tai Internet-palveluihin. Eli esimerkiksi ftp-palvelimien URL-osoitteiden ulkoa naputtelemiseen kyllästynyt ystävällinen sielu on saattanut koota WWW-sivullisen linkkejä, joita klikkaamalla pääsee käsiksi esimerkiksi Hexeniä käsitteleviin Internet-palveluihin (http://www.trader.com/hexen.htm).
Ja linkin päästä löytyvällä sivulla on tietysti lisää linkkejä. Tähän maailmanlaajuiseen hämähäkinseittiin voi takertua tunti-, päivä- tai vuosikausiksi ilman toivoa irtipääsystä. Kun Internetiin on lisäksi siinnyt eri aiheisiin keskittyviä metasivuja (http://wcl-rs.bham.ac.uk/GamesDomain/info/compsoft.html) ja helppokäyttöisiä hakupalveluja (http://lycos.cs.cmu.edu/), verkosta voi etsiä ja löytää ihan mitä vain. Verkon käyttäjien hienostunutta makua kuvannee parhaiten se, että hakupalvelujen etsityin sana on sex (http://www2.infoseek.com/Titles?qt=sex). Siinä jäävät jokaisessa Internet-artikkelissa pakolliset Valkoiset talot (http://www.whitehouse.gov/) ja Louvren taidekokoelmat (http://www.cnam.fr/louvre/) toiseksi.
WWW-sivut kirjoitetaan niin kutsutulla HTML-kielellä. Tämänhetkinen versio lienee HTML3 (http://user.aol.com/cjtohru/TOHTML01.HTM), joka mahdollistaa esimerkiksi tapetin käytön kotisivujen taustalla. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ennen lehden painoon menoa HTML-kielestä on tullut käyttöön jo uusi versio tai ainakin sen beta.
WWW ja HTML-kieli ovat suurin tiedonvälityksen vallankumous sitten Gutenbergin ja Marconin. WWW on ensimmäinen maailmanlaajuinen demokraattinen tiedostusväline. Kuka tahansa voi laittaa tietoverkkoon mitä tahansa - Internetin kymmenien miljoonien käyttäjien ulottuville. On aivan yhtä helppoa kirjoittaa WWW-lukijaohjelmalleen esimerkiksi Helsingin Sanomien (http://www.tietotori.fi/sanoma/hesapage.html) kuin Kajaanin normaalikoulun ala-asteen (http://koklweb.oulu.fi/knk/knk.html) kotisivun URL-osoite. Tärkeintä on se, mitä sivulta löytyy.
Tietoverkkoon onkin jo ehtinyt syntyä suosittuja WWW-palveluja, jotka ovat itäneet aktiivisen verkkosurffarin harrastuksesta ja kasvaneet leipäpuuksi. Esimerkiksi kelvannee Internetin paras metasivukokoelma Yahoo (http://www.yahoo.com/), jonka kustannukset katetaan mainostilaa myymällä.
WWW, ZIP, GIF
Mutta ei kaikki ole kromia, mikä kiiltää. WWW:stä on tullut tietoverkkojen ylläpitäjien suussa myös pahimmanlaatuinen kirosana. Vanhaan hyvään aikaan pelkkä Internetin käytön hankaluus rajoitti tietoliikenteen sellaiselle tasolle, että piuhojen kapasiteetti riitti. Nyt WWW on tuonut Internetin kenen tahansa ulottuville, ja jokainen haluaa kytkeä oman PC:nsä, Macinsä tai minkä lie verkkoon. Eikä kaapeleissa enää liiku pelkkiä C-koodinpätkiä tai muutaman rivin mittaisia sähköpostiviestejä. Ei, nyt reitittimet savuavat ihmisten lukiessa maailman toiselta puolella sijaitsevia WWW-sivuja satojen kilotavujen kokoisine kuvatiedostoineen.
Eikä siitä ole kuin pari vuotta, kun ystäville Kaliforniaan lähetetyt pikkuriikkiset giffit (pari megaa) onnistuivat tukkimaan koko UC Berkeleyn yliopiston sähköpostipalvelimen. Tapausta käytettiin sittemmin sikäläisessä Internet-oppaassa esimerkkinä sähköpostin väärinkäytöstä.
WWW-sivujen myötä Internet-tietoliikenne on kasvanut, ja kansainväliset tietoliikenneyhteydet ovat täysin tukossa. Lehdistössä aina kehutaan, miten Internet avaa koko maailman tietopalvelut käyttäjälleen, mutta käytännössä homma pelaa vain lähiympäristössä, Suomesta katsoen Pohjoismaissa. Jo keskieurooppalaisissa koneissa sijaitsevien WWW-sivujen lataaminen voi viedä useita minuutteja, Yhdysvalloista ja Kauko-idästä puhumattakaan. Etenkin yhteys Tanskasta Saksaan on osoittautunut pullonkaulaksi, jolle edes EU ei ole voinut mitään.
Paljon riippuu myös vuorokaudenajasta. Aamulla seitsemän aikoihin kaikki toimii kuin vanhaan hyvään aikaan ainakin. Keskieurooppalaiset juovat silloin vasta aamukahvejaan, britit ovat punkassa ja Amerikoissa ollaan menossa nukkumaan. Vain Jenkkilän yökyöpelit, aussit ja japsit ovat suurin joukoin liikkeellä. Niin, ja aamuvirkut suomalaiset. Ennen puolta päivää Eurooppa tulee töihin ja käynnistää tietokoneensa, ja iltapäivällä sama tapahtuu Yhdysvaltain itärannikolla. Amerikkalaiset ftp-palvelimet menevät tukkoon, viestit katoavat matkalle tuntikausiksi, ja vasteajat venyvät kymmeniin minuutteihin.
Lehdistössä esitellyistä somista esimerkeistä huolimatta kaikki WWW-sivut eivät ole kauniita saati rohkeita. Suurin osa maailman WWW-tarjonnasta on silkkaa moskaa (http://turnpike.net/mirsky/Worst.html). Eivätkä ihmiset pidä sivujaan ajan tasalla. Esimerkiksi läheskään kaikki tässä esitetyt URL-esimerkit eivät enää toimi, kun tämä lehti tulee painosta. Eikä lopuista suurinta osaa ole tällä välin päivitetty.
(Näin ruikuttaa mies, jonka oman kotisivun, http://www.clinet.fi/~wexteen/wexteen.html, viimeisintä päivitystä saatiin odottaa liki vuosi. - Toim. huom.)
Tank Girl
Rooli
mallia kerrakseen
Sarjakuvan naiskuvaa on usein haukuttu sovinismin ja seksismin ja ties minkä sekoitukseksi, mutta ainakin Jamie Hewlettin ja Alan Martinin Tank Girl tasoittaa puntteja rankemman jälkeen. Maailmasta ei nimittäin löydy miehenpuolta, jolla olisi kanttia panna hanttiin tälle kaljapöhnässä aussien takamailla tankillaan hurjastelevalle neitokaiselle.
Australialaisilla on aina ollut hieman kieroutunut huumorintaju, eikä Tank Girlissäkään ole sen suurempaa sanomaa kuin sekoilun korkea veisu. Vaihteeksi onkin ihan virkistävää lukea hyvin tehtyä sarjakuvaa, joka ei yritä parantaa maailmaa kuin lukijansa naurunröhötyksen kautta. Juonen puolella rajoitutaan kunnon kaljan ja hyvin varustetun kenguru-uroon etsintään, vaikka matkan varrelle mahtuu myös sekä Vanha Kehno että Jeesuksen Toinen Tuleminen.
Toki Hewlett & Martin heittävät herjaa myös amerikkalaisen populaarikulttuurin perinteisten normien kustannuksella, ylpeitä ausseudestaan kun ovat. Eli vaikka veriroiskeet ja ruumiin palaset lentelevät aukeaman laidasta toiseen, Tank Girlin makkarin seinällä on "hädän tullen riko lasi" -lootassa turvatarroja, joilla saa nännit piiloon kolmannen maailmansodan yllättäessä sankarittaren ilman rintaliivejä. Tank Girlin kunniaksi on laskettava myös abojen ottaminen mukaan juonen pyörteisiin.
Elokuvan tuoman levikin myötä Tank Girlin tekijät ovat alkaneet viime aikoina hieman väsähtää, mutta Jalavan julkaisema otos on ajalta ennen mainetta ja kunniaa. Eli homma rullaa ihan mukavasti maailmanlopun meiningissä. Juonenpätkät ovat lyhyitä alkaen ja päättyen lähes mielivaltaisesti porukan siirtyessä yks kaks pelaamaan käsikranaattipesäpalloa. Alkukielisissä Tank Girl -lehdissä on sen sijaan viime aikoina nähty ihan oikea juoni, joka etenee kymmeniä sivuja ilman mitää taukoa. Tylsää.
On melkoinen sääli, että värien suomentaminen ottaa niin koville. Jalavakin on kaukaa viisaana tyytynyt julkaisemaan Tank Girlin mustavalkoisena. Suomennetuissa sarjakuvissa kun on vuosien mittaan saatu nähdä niin älyttömiä värimokia, että niiden tekemiseksi on nykyaikaisista painokoneista täytynyt ottaa kaikki irti. Tank Girlin kohdalla Jalavan varovaisuus on suuri sääli, sillä Tank Girlin jälkeensä kylvämä kaaos ja sekasorto, kalja ja suolenpätkät, pääsee oikeuksiinsa vasta väreissä. Pelkkä musta kun ei voi koskaan korvata aitoa veren punaista.
Tank Girl, Jamie Hewlett & Alan Martin. Suomentanut T. Metsänen, tekstannut R. Mäkinen. Jalava 1995.
