AUTS, Kops, Wings, Turboraketti ja muut, saanen esitellä Zeta Fighterin.
Luolalentelyitä, noita sivulta kuvattuja vauhtiröpöttelyjä, tehtailtiin ysärillä melkoisia määriä. Peleissä pitää sukkuloida ahtaassa luolastossa, räiskiä vastarinta romuksi ja selvitä itse hengissä.
Newtonin pirulainen vastaa lentomallin fysiikasta, joten oman tähtipurnukan käskyttäminen vaatii herkkiä käsiä. Ysärillä luolalentelyiden parasta antia oli moninpeli. Monet kaverisuhteet joutuivat koetukselle, kun saman näppäimistön ääressä otettiin mittaa kaivannon herruudesta. Näitä juttuja isät kertovat jälkipolvilleen.
Koska mobiilipeli-Suomessa free-to-play on hoteinta kuumaa, Digital Hammer sulkee sukupolvien välisen kuilun tarjoamalla näennäisilmaisen luolalentelyretken ysäriin jumahtaneille retrotäppääjille. Zeta Fighter on toki esikuvauskollinen nykysovitus luolalentelypelistä, mutta pieni modernisaatio olisi ollut paikallaan.
Toinen on joukosta poissa
Modernit kahden ulottuvuuden avaruusräiskintäpelit rakennetaan lähes poikkeuksetta Robotron-hengessä kahden ohjainsauvan yhteistyöhön. Vasen tatti ohjaa alusta, oikea tulitussuuntaa. Zeta Fighter hoitaa opintonsa vanhassa koulussa, sillä kosketusnäytöllä on tasan yksi virtuaalijoikkari, jota käytetään purtilon luotsaamiseen. Kakkossauvan tilalla on pelkkä tulitusnappula.
Ohjaussysteemin sisäistämiseen menee muutama hetki, sillä nyt vihulainen on haettava ampumasektoriin ohjaamalla alusta. Pienenä myönnytyksenä keulan ympärille on määritelty tulialue, jonka sisälle eksyvään vihulaiseen automaattitähtäys upottaa avaruusnikkeliä.
Pelissä saisi olla vaihtoehtoinen ohjausmetodi, jossa ampuminenkin hoidetaan toisella virtuaalisauvalla ampumanapin sijaan. Nykyisellään aavistuksen kolho ohjaustuntuma vaatii aivojen naksauttamista 2010-luvulta parikymmentä vuotta menneisyyteen.
Itse ohjaustuntumassa ei ole nipottamista, sillä lentomalli on suorastaan mainio. Paatti kieppuu juuri minne pitääkin ja ohjaimettoman täppärin virtuaaliset ohjaimet tarjoavat jopa yllättävän hyvän ohjaustuntuman luolakomppaukseen. Tasapaino vauhdin ja herkkyyden välillä on sisäistetty hyvin. Vaikka purkki viilettää parhaimmillaan tuhatta ja sataa pitkin luolaverkostoa, tilanteen herra on aina ruudun ja sohvan välissä.
Mult-iPlayer
Zeta Fighter on rakennettu moninpeliksi, Han Solo saa tyytyä bottimatseihin, joista ei palkita kokemuspisteillä. Aluksen päivittämiseen tarvittavaa leikkirahaa saa sotimalla verkkoareenoilla, mutta elämäänsä voi helpottaa tuttuun free-to-play-tyyliin käyttämällä lompakoksi nimettyä power uppia. Kauas on tultu siitä, kun shareware-lentelyn tehneelle koodarille lähetettiin rahat pelin rekisteröintiin kirjekuoressa.
Nopeatempoisuudestaan huolimatta verkkopeli toimii hyvin, eikä viive vaivaa kuin satunnaisesti. Luolalentelymiesten taidot eivät evoluution saatossa ole heikenneet, sillä kaltaiseni nakkisormet saavat moninpelissä melkoiset tupenrapinat. Harjoittelu tekee mestarin ja myös tappioista irtoaa expaa, joten käyrä on jatkuvasti nousussa, vaikka selkäänsä saisikin.
Vaikka moninpeli itsessään toimiikin liki moitteetta, peliseuran etsimiseen saa toisinaan tuhrata minuuttitolkulla aikaa. Zeta Fighter on varsin ronkeli yhteyden laadusta, joten pitkiin odotusaikoihin kannattaa varautua. Onneksi yhteysongelmat eivät näy pelissä asti.
Zeta Fighter on muutamista pikkukäpysistään huolimatta mainio modernisaatio Suomen shareware-skenen suosituimmasta pelityypistä. Luolalentelypelejä kloonattiin silloin ennen vanhaan poskettomat määrät, nykyään läpipiirtäjät kloonaavat joko kevyitä tukikohdanrakennuspelejä a la Clash of Clans ja Boom Beach, tai sitten kärttylintuja.
Takaisin luoliin siitä, keksimään intohimon tuli uudestaan!
Suomi-ilmiö
Zeta Fighters
http://digitalhammer.fi/
Digital Hammer
Arvosteltu: iPad Air
Saatavilla: iOS, Android
Moninpeli: 1vs1 verkossa
Muuta: Free-to-play
Ikäraja: Ei ole
80
Free-to-play-verkkoluolalentely on kunniaksi esi-isilleen.
80
