Tylsyysmatriisi

Matrix Online (PC)

Jos valtaviin nuijiin ja kuumiin tulipalloihin perustuvat nettiroolipelien voimafantasiat eivät riitä, Matrix Onlinessa voi yrittää täyttää Neon nahkahousut ja pelastaa maailman muuttamalla todellisuutta. Whoa!

Matrix-leffojen maailmaan sijoittuva massiivimoninpeli ei kuulosta ideana ihan toivottomalta, onhan homman ytimessä jo itsessään nettiropea muistuttava virtuaalimaailma sankareineen, pahiksineen ja keinoälyttömine taviksineen. Onnistuuko Monolithin näkemys välttämään lajityypin sudenkuopat?

Matrix Onlinen tarina jatkuu siitä, mihin leffat lopettavat. Neon kuoleman jälkeen koneiden ja ihmisten välillä vallitsee epämääräinen rauha. Molemmilla osapuolilla on silti omat katalat päämääränsä, lisäksi maailman ja todellisuuden ottaisivat mielellään hallintaansa monet vielä hämärämmät ryhmittymät. Zionin ja ihmisten puolia yrittävät pitää Morfeus ja kumppanit vastassaan Merovingin ja agenttien kaltaiset ilkiöt. Pelin taustalla pyörivä juoni on Wachowski-veljesten käsialaa ja siten virallista jatkoa leffatrilogialle.

Pillereitä hipeille

Pelimaailman virkaa toimittaa itse Matrix, koneiden luoma keinotodellisuus, jossa tiedostamattomina elävät ihmiset viettävät lyhyen elonsa päivät. Todelliseen maailmaan, eli siihen osastoon, jossa Morfeus ja kumppanit lentelevät aluksillaan, ei pääse, vaan kaikki toiminta tapahtuu Matrixin sisällä Mega Cityssä.

Liekö sitten tarkoituksenmukaista vai ei, mutta tämä "elävänä kaupunkina" mainostettu leikkikenttä tuntuu vain pahviselta kulissilta, ja on esimerkiksi City of Heroesin vastaavanlaiseen kaupunkiratkaisuun verrattuna aika ankea ja kuolleen tuntuinen. Ehkä ei olekaan sattumaa, että taustatarinan mukaan niin monet ovat alkaneet herätä todellisuuden oikeaan olemukseen.

Kaikki pelaajahahmot ovat näitä oikeaan todellisuuteen havahdutettuja "punapillereitä". Hahmonluonnissa ei ulkonäön ja vaatetuksen lisäksi valita muuta kuin perusluonne, josta on hipin ja angstisen intellektuellin kaltaisia jänniä vaihtoehtoja. Luonteen merkitys jää mitättömäksi, sillä se ei tee muuta kuin hieman vaikuttaa hahmon alkuominaisuuksiin.

Muutaman siionisteille suoritetun aloittelutehtävän jälkeen voi vapaasti paiskia duunia joko ihmisille, koneille (eli niille agenttityypeille) tai "karkotetuille", Merovingin johtamille tekoälyille. Yhdelle kumartaminen on toiselle pyllistämistä, joten kaikkia osapuolia on turha kuvitella miellyttävänsä. En sitten tiedä, miten käy taustatarinan edistyessä, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että on ihan sama mille porukalle tehtäviä tekee, sillä kaikki kolme tuntuvat yhtä mielenkiinnottomilta.

Tehtävien peruskaava on oikeastaan aina sama, eli kontrollerin ohjeiden mukaan juostaan oikeaan osoitteeseen, nuijitaan pahikset ja hoidetaan homma. Pintapuolista vaihtelua on jonkun verran, ja valikoimista löytyy niin lähettihommia, salamurhia kuin uusien punapillerien värväystä. Tehtävien välisenä vapaa-aikana voi kokemuspisteiden toivossa pätkiä pinoon kujilla ja toreilla maleksivia jengiläisiä, jotka tuntuvat muodostavan valtaosan kaupungin väestöstä.

Ken pelätyn aikidon taitaa

Matrixit ammensivat tappelukohtauksiin puhtia itämaiden kung fu -leffoista varsin onnistuneesti, ja samoin tekee nettirope-Matrix, joka ottaa vaikutteita myös mättöpelien tyylistä. Tuliaseilla roiskimisessa ei ole mitään ihmeellistä, mutta lähitaistelu on vähän erikoisempaa.

Turpaanvetoetäisyydelle syöksymisen jälkeen kamera zoomaa lähemmäs taistelijoita, ja taisteluliikkeet realisoituvat ihan komean näköisinä backflippeinä, kierrepotkuina, pääpuskuina ja vastaavina. Muutaman peruslyönnin lisäksi on opittujen taitojen mukanaan tuomia erikoisliikkeitä ja väistöjä.

Yleisesti ottaen taistelu ei tunnu niin kankean vuoropohjaiselta kuin muissa nettiropeissa, vaan pikemminkin nopeatempoiselta ja joskus jopa arvaamattomalta. Siksi on harmi, että taistelusysteemi on niin vaikeaselkoinen, että ei voi kuin ihmetellä, millainen satunnaisgeneraattori lopputuloksen määrittelee. Ilmeisesti tarkoitus olisi kumota vastustajan suorittamat liikkeet sopivilla vastaliikkeillä, mutta käytännössä homma on epätoivoista sähellystä ja suuritehoisimman hyökkäyksen spammaamista siinä toivossa, että iskut menevät läpi.

Joskus jostain täysin selittämättömästä syystä jompikumpi ottelijoista vetelee kymmeniä iskuja putkeen ilman, että vastustaja ehtii edes reagoida, välillä taas vaihdetaan löysiä läpsyjä kuin pellepainissa konsanaan. Tylyimmät iskut peli esittää hidastettuna bullet-timena, jolla ei ole sen ihmeempää funktiota kuin näyttää coolilta.

Meleesähellyksestä tekee vielä sekavampaa se, että joskus lähietäisyydelle on turhauttavan vaikea päästä, kiitos tiettyjen erikoistaitojen, joita käyttämällä vihollinen saattaa loikata nyrkinkantaman ulkopuolelle. Tosin aina ei voi tietää, johtuuko hyppely jostain kyvystä vai pelkästään nykivästä nettikoodista.

Hax0r0i mun pöxyt

Pilleripirkkojen ylle löytyy jos jonkinlaista pukinetta kaikissa sateenkaaren väreissä ja tyyli seuraa Matrix-leffojen puvustusta. Harmi vain, että kuminahkagoottiestetiikka on nykyään vähän passé, ja naishahmojen rätit saavat kantajansa näyttämään halvoilta ilotytöiltä. Miehet taas muistuttavat mauttomasti pukeutuvia nu-metallisteja.

Nahkafetissin lisäksi Matrixiin kuuluu olennaisena osana nörttimeiningin glorifiointi. Jokainen nyyppähahmokin on välttävä koodari, ja vihollisten raadoilta tai maailmalta kerätyistä koodinpätkistä voi sitten fiksata aseita, vaatteita, uusia taitoja ja ties mitä. Koodaaminen vastaa lähinnä muiden nettiroolipelien käsityöammatteja yksinkertaistetussa muodossa.

Hahmonkehityssysteemi ei ole ihan umpihuono, mutta sitä vaivaa samanlainen epämääräisyys kuin pelin muitakin osa-alueita. Perustana ovat kokemustasot, jotka vaikuttavat suoraan hahmon perusominaisuuksiin ja taitojen oppimiseen. Näiden lisäksi erilaiset kyvyt ja taidot on jaoteltu taitopuihin, joiden päästä löytyy sellaisia erikoistumisaloja kuin karatemestari ja virusekspertti. Matrix-slangilla taidot ovat "ohjelmia", joita voi olla ladattuna hahmon muistiin kokemustason mahdollistama määrä, ja fiksuimpana piirteenä muistissa olevia ohjelmia voi vaihtaa virtuaalielämänsä aikana vapaasti.

Valitettavasti taitojen kuvaukset ovat usein vähintäänkin hämäriä, eikä niiden perusteella voi päätellä, mikä ohjelma mahtaisi olla hyödyllinen ja mikä totaaliturha. Eri taitojen vaikutusta hahmon ominaisuuksiin ja tekemisiin on mahdotonta päätellä.

Moni matriisi päältä kaunis

Jotenkin voisi olettaa, että tällaisessa suuren budjetin julkaisussa edes tekniikka olisi kohdallaan. Näin ei kuitenkaan ole, sillä vaikka grafiikka onkin pääsääntöisesti ihan hyvännäköistä, se on myös kovin raskasta eikä animaatio ole erityisen sulavaa. Muistinhallinnassakin on jotain mätää, ainakin päätellen siitä, että minimivaatimukset kevyesti ylittävä ja paljon näyttävämpiä pelejä ongelmitta pyörittävä testikone tukehtui yleensä vajaan tunnin pelailun jälkeen totaalisesti. Palomuurisoftan kanssa Matrix ei tullut toimeen ollenkaan.

Sitä ei voi kiistää, etteikö Matrix Online olisi lisenssilleen ja leffojen tarinalle uskollinen. Eri asia sitten on se, ketä tämä enää jaksaa kiinnostaa, varsinkin kun itse peli on muutamasta ihan hyvästä ideasta huolimatta pohjimmiltaan yllätyksetön ja ylituotetun makuinen perus-nettirope. Oikeastaan siis sama juttu kuin leffoissa: kung-fu näyttää kivalta, mutta varsinainen sisältö on sitä itseään.

70 Tympeä ja mitäänsanomaton lisenssipeli. + Hyvää • Kykysysteemi on pohjimmiltaan hyvä. • Edes vähän erilainen taistelusysteemi. - Huonoa • Moniongelmainen pelimoottori. • Ei sisällä mitään poikkeuksellisen siistiä.

www.thematrixonline.warnerbros.com Monolith/Sega Versio: 7.3619 Minimi: 1,4 GHz, 512 Mt, DX9-yhteensopiva näytönohjain, laajakaistayhteys Testattu: P4-2400, 1 Gt, Radeon 9500 Pro 128 Mt, SBLive!, DirectX 9.0c, 2 Mbps ADSL Muuta: Ensimmäinen kuukausi ilmainen, jonka jälkeen $14,99/kk (noin 12 euroa) Ikäsuositus: 11