fluojn

Pohjalainen, -85 syntynyt innokas peliharrastaja, jonka intohimona on tehdä Let's Play sarja joka ainoasta omistamastaan pelistä siinä järjestyksessä, kun on ne itselleen saanut.

Band Hero: Erään aikakauden loppu

Loppuvuosi 2009 oli Activisionin rytmipelirintamalla todella vilkas. Muutaman kuukauden aikana ulos pykättiin uusi Guitar Hero 5, viimeinen yhteen pumppuun keskittyvä teos GH: Van Halen, mielenkiintoista Tunrntable-ohjainta hyödyntävä DJ Hero ja kevyempään musiikkiin keskittyvä Band Hero. Tämän kiireisen julkaisuaikataulun valossa ei ole vaikeaa arvata, mikä lopulta romahdutti rytmipelien maailmanlaajuisen suosion. Vaikka sinänsä pelejä yritettiin suunnata eri kohderyhmille, ne eivät lopulta tavoittaneet yhtäkään niistä Activisionille tyydyttävällä tavalla ja sen johdosta pelien ilmestyminen loppui kuin seinään. Vasta vuoden kuluttua DJ Hero 2 ja Guitar Hero: Warriors of Rock yrittivät elvyyttää, mitä elvyytettävissä oli, mutta kuluttajien lompakoilla ilmoitettu viesti oli selvä: Rytmipelien aikakausi oli ohitse. 

Band Hero edustaa Guitar Hero-pelien yritystä loikata rock- ja metallileimastaan enemmän pehmeämpää ja mainstreamimpaa musiikkia kuuntelevan kansan olohuoneisiin. Jo pelin kotelo selventää, että kyseessä on kokoelma kaikille tuttuja ja rakastettuja kappaleita. Kokonasiuudessa on mukana 65 hittibiisiä jotka pyörivät poppiteemoituksella Guitar Hero 5:n pelimoottoria hyödyntäen. Pelimekaniikkoihin ja -moodeihin ei ole tehty sen kummempia muutoksia, kuten ei aikaisemmissakaan Guitar Heron-sarjan väliosissa. Mukaan on jälleen kerran saatu muutama mallinnettu kasvo oikeasta elämästä, nimittäin Taylor Swift, Adam Levine ja koko No Doubt-yhtye. 

Raakoihin Guitar Hero haasteisiin, messeviin tilutteluihin ja tiukkoihin riffittelyihin tottunut muovikitaristi saattaa olla poppipelin äärellä hetken hukassa, sillä Band Herosta nämä puuttuvat lähes tykkänään. Toki mukana on esimerkiksi alternatiivirokkia ja muuta menevää, mutta pääasiassa mennään erittäin yksinkertaisella kuviolla ja välillä kitarasoittimella emuloidaan muitakin instrumentteja, kuten pianoa, syntikkaa ja puhaltimia. Tämä valitettavasti tekee muutamista kappaleista täysin yhdentekeviä renkutuksia, jotka eivät edes Expert-tasolla anna minkäänlaista haastetta. Vaikka laulu olisi kuinka hyvä, se ei välttämättä tarkoita hauskaa soittamista. Loistavia esimerkkejä olisivat Taylor Swiftin Love Story kitaralla ja Roy Orbisonin Pretty Woman rummuilla. Tämäkin ominaisuus on saattanut olla toki jollekin pelaajakunnalle tervetullut, koska saivathan Guitar Hero-sarjan pelit myös liian vaikeista sormituksista. 

Band Hero ei julkaisunsa jälkeen myynyt kovinkaan hyvin, sillä samoihin aikoihin julkaistut saman genren edustajat söivät siltä näkyvyyttä ja pelikansa oli muutenkin jo väsähtänyt ryöstöviljelyyn. Activisionilla tämä tuli jostakin syystä suurena yllätyksenä ja siitä kertovatkin esimerkiksi Band Heron jatko-osan kaavailu ja todella monen uuden pelinnimen rekisteröiminen, mukana muiden muassa Drum Hero, Keyboard Hero, Sing Hero, Dance Hero, Guitar Villain ja Drum Villain. Olipa suunnittelupöydällä myös Red Hot Chili Peppersiin keskittyvä ja yksinoikeudella PSP:lle ilmestyvä rytmipeli. Kaikki tämä lakaistiin maton alle siinä vaiheessa, kun pelimyynnit realisoituivat emoyhtiön pääkonttorissa. Koska Guitar Hero-brändi myi kaikenkaikkiaan fyysisten julkaisujen ansiosta Rock Band-sarjaa enemmän, arveltiin tilanteen olevan hyvin hallussa. Koko peligenren totaalista romahtamista tuskin kuitenkaan osattiin odottaa, vaikka olisi ehkä pitänyt. 

Tapaus Guitar Hero jää ikuisesti pelihistoriaan muistuttamaan ryöstöviljelyn ja markkinoiden saturoitumisen monumenttina. Myös Youtube-kanavallani ja Pelit.fi-blogeissa kiinnostus näitä pelejä kohtaan on katsomiskerroista ja kommenteista päätellen laskenut samalla tahdilla, joten historia toistaa itseään! Siitäkin huolimatta aion aloittaa Band Herosta uramoodin kattavan pelailun vähän kuin tribuuttina Guitar Hero-pelien muistolle. Seuraavan kerran saatte kuulla meikäläistä muovikitaran varressa vasta Warriors of Rockin myötä ja siihen voi hyvinkin mennä useampi vuosi. Minä siis kiitän ja kumarran yleisölle, tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen matka ilmiön äärelle, josta ainakin allekirjoittanut oli alkuaikoina lähes hävettävän innostunut!